Arki rullaa eteenpäin

Pikku hiljaa yliopiston kurssit on päässeet vauhtiin. Jonkun verran muuttelin kurssivalintojani, sillä muutama kiinnostava kurssi oli jo täynnä. Hieman mietitytti se, etten ottanut varsinaisia saksan kielikursseja, tosin en innostunut ajatuksesta, että sitä kurssia olisi kolme kertaa viikossa koko lukukauden. Uskon parantavani kielitaitoani muutenkin. Tällä hetkellä käyn rikossosiologian (4op), saksan tekstianalyysi (3op), Itävallan kielen ja kulttuurin (4op), portugalin kielikurssin (4,5op), Eu-politiikan johdantokurssin (3op), globaalien ongelmien (2op), kroatian alkeiden (3op) ja Itävallan&Keski-Euroopan politiikan ja historian(3op=) kursseilla. Lisäks myöhemmin syksyllä on vielä portugalin käytänöön kurssi elokuviin liittyen ja siitä tulee 3op. Tuossa on onneksi varaa tiputtaa jokin kurssi poiskin, jos tuntuu liian rankalta. Aikataulullisesti noi menee niin, että maanantaina ja tiistaina on eniten koulua ja keskiviikkoisin ja torstaisin vaan yks kurssi, eli siis pehmeä laskeutuminen viikonloppuun. Se mahdollistaa myös reissailut viikonloppuisin.

Arki on pikkuhiljaa alkanut sujumaan kun kurssit ovat kunnolla päässeet vauhtiin. Täällä kurssi-ilmoittautumisen voi perua noin kahden viikon ajan kurssin alettua, jos tuntuu siltä ettei kurssi kiinnostakaan. Jos sen jälkeen jättäytyy pois, niin ilmeisesti opintorekisteriin tulee "hylätty"-merkintä tai jotain, ei ole ihan varma. Toki myöhemminkin voi jäädä pois jos ei vaan huvita, ei kukaan väkisin sinne kurssille ole raahaamassa. Saksan kanssa menee koko ajan paremmin, kun sitä tietenkin päivittäin käyttää. Se, mitä Itävallassa suoranaisesti inhoan, on tietty byrokratia ja sen mukanaan tuomat pulmat. Sain viikko sitten vihdoinkin opiskelijakorttini. Sen avulla voin siis osoittaa olevani opiskelija ja sille voi ladata rahaa, jotta voi esim. tulostaa ja kopioida yliopistolla dokumentteja. No, rahan siirtäminen kortille onnistuu joko itävaltalaiselta pankkikortilta automaatilla tai sitten yliopiston taloustoimistossa, jonne ei kuulemma kannata mennä, koska se mies siellä on "todella kiireinen" eikä hänellä ole oikein tämmöisille asioille aikaa.

No, perjantaina sain pankiltani Sparkasselta puhelun, että korttini olisi noudettavissa. Olihan se. Muuten hyvä, mutta onnistuin nostamaan käteistä kortilta, mutta kaupassa maksaminen tai tälle quick chip-sirulle(jollainen pankkikortissani ja opiskelijakortissani on) rahan siirtäminen ei onnistunut, koska "tilillä ei ole rahaa/raja ylitetty". No, perjantaina en asiaa ehtinyt uudestaan pankkiin selvittämään. Oli suunnattava lentokentälle äitiä ja isiä vastaan. Lomailusta vanhempien kanssa lisää seuraavassa postauksessa. Maanantaina sitten menin uudestaan pankkiin, että "hei mun kortti ei toimi". No, syy miksei se toiminut oli se, että tiliä avatessani allekirjoitin vinon pinon sopimuspapereita, mukaan lukien yhden jossa erikseen sallin kortin käyttöehtojen lähettämisen mulle sähköpostilla ja toisen, jossa sallin kuvaani käytettävän kortissa. Pankkikortissani on myös ilmaiseksi kansainvälinen opiskelijakortti ISIC, jonka vuoksi naamakuva pitää siis kortista löytyä. No, quick chip ei siis toiminut, koska en ollut allekirjoittanut paperia, jossa ERIKSEEN SALLIN sen ominaisuuden käytön, sillä pankki ei moista paperia allekirjoitettavakseni antanut. Heti kun nimi oli paperissa, alkoi kortti toimia ja mystisesti myös kaupassa maksaminen onnistui, vaikka raha meneekin tililtä eikä sieltä sirulta. Hieman kyllä ärsytti koko homma.


Luennoillakin on ollut melko mukavaa. Kroatian(tai serbokroaatti, nehän on samaa kieltä Balkanilla käytännössä) opiskelu on siitä hauskaa, että se on suht samankaltaista tsekin ja venäjän kanssa, joten apua löytyy vanhasta osaamisesta. Jos siis kevään tsekin tunneilta on mitään enää muistissa. Viime kerralle piti opetella omistuspronomineja, siis minun, sinun jne. jotka taipuvat myös sanan suvun mukaan. Sitten piti tehdä lauseita perheenjäsenistä tyyliin "Minun isäni nimi on Tapio." jne. No, kun kerroin omat lauseeni tädistä ja tädin lapsista ja äidistä jne. suomalaisine nimineen, opettaja kysyi "Oletko suomalainen?!" hän oli joskus käynyt Oulussa. En siis ole missään vaiheessa aiemmin maininnut, etten ole itävaltalainen kun ei vaan ole tullut puheeksi. NYt kun opeteltiin kaupunkeja ja maita "olen kotoisin Zagrebista" "Olen kotoisin Itävallasta" asia oli ajankohtainen. Vieressä istunut miesopiskelija sitten intoutui kyselemään eräästä suomalaisohjaajasta, "Haki Haurimaki" tai jotain eli siis Kaurismäki ja keskusteltiin sitten tovi veljesten elokuvista ja siitä, mitä Mies vailla menneisyyttä -elokuvassa tapahtuu. Oli hauskaa. Piristi kummasti.

Kuten aiemmin olen varmaankin kertonut, yliopisto koostuu lukuisista eri toimipisteistä. Unipark on yksi suurimmista, samoin siitä parin kilometrin päässä sijaitseva luonnontieteiden tiedekunta. Sitten on lukuisia pienempiä ja isompia pisteitä ympäri kaupunkia. Vanhan kaupunkin yläpuolella, jonkun verran mäen päällä on eräs rakennus, jossa on Eurooppa-keskus. Siellä on lisäksi kaksi luentosalia, joissa mm. pidetään käymäni EU-politiikan kurssi. Lisäksi talossa on jotain hallintotoimistoja. Sitten on erikseen kirjasto, kv. toimisto ja rehtoraatti(?) ja oikeustieteiden rakennukset, joita on ainakin pari kolme. Tiistai on siitä kurja päivä, että yhdet luennot on siellä Eurooppa-talossa, sitten pitää mennä bussilla luonnontieteiden tiedekuntaan globaalien ongelmien ja perspektiivien kurssille ja sieltä sitten Uniparkiin kroatian kurssille. Onneks muina päivinä ei tartte ravata edestakaisin kun maanantaisinkin on 3 tuntia aikaa päästä joen rannan Rudofskailta vajaan kilometrin päähän Uniparkiin. Toisaalta kaipaan Tampereen yliopiston yhtenäistä kampusta ja sitä, että myös liikuntatilat ovat siinä vieressä. Täällä kun Fitness Zentrum, jossa käyn capoeira-kurssilla ja jonne ostin myös kuntosalioikeuden, sijaitsee eteläkaupungilla noin 15min bussimatkan päässä.

Oktoberfest

Vihdoinkin aika kertoa Oktoberfestistä, tuosta suuresta Münchenissä vietettävästä olutjuhlasta. Itse kävin tapahtumassa peräti kahdesti, sillä muutama kaverini oli vahingossa ostanut ylimääräisen lipun. Saksassa voi matkustaa junassa ns. osavaltiolipuilla. Esim. Baijerin osavaltion Bayern-Ticket maksaa 22e yhdeltä henkilöltä ja 38e viideltä ja sen voin siis ostraa 1-5 henkilölle. Sillä saa matkustaa Baijerin osavaltion lähijunissa(regionalbahn) yhden päivän aikana ns. niin paljon kuin sielu sietää. Koska Salzburg sijaitsee aivan Saksan rajalla, myös Salzburgiin asti saa Bayern-Ticketillä matkustaa. Oktobefest-reissulle lippu oli erittäin kätevä eikä hintaakaan tullut kuin noin 8-9e/hlö.

Ensimmäinen reissu tehtiin lauantaina 28.9 ja silloin tuolla oli todella paljon porukkaa. Eri olutmerkeillä on tuolla tollaset teltat, jotka oli kyllä enemmänkin taloja kuin telttoja ja sitten niiden ympärillä on Biergartenit eli olutpihat. Jonoteltiin yhteen biergarteniin varmaan puolitoista tuntia ja koska meitä oli niin paljon(9 henkeä) jakauduttiin ihan suosiolla kahteen eri pöytään. Japanilaistytöt Naho ja Ayaka, italialainen Cindy, Siiri ja minä istuttiin samassa pöydässä joidenkin saksalaisten kanssa ja oli aika leppoisa meininki. Oktoberfesteillä oluen tarjoilusta on olemassa tarkat asetukset, laki "oluen puhtaudesta" on peräisin 1500-luvulta. Oktoberfesteillä tarjottavan oluen kantavierteisyyden tulee olla vähintään 13,5(eli noin 6% alkoholia) ja sitä tarjoillaan vain litran tuopeissa. Lisäksi tarjottavan oluen tulee olla pantu Münchenin kaupungin rajojen sisäpuolella.

Suurin osa iltapäivää kului biergartenissa istuskellessa ja jossakin vaiheessa törmättiin joihinkin keski-ikäisiin suomalaisiin olutseuran miehiin, jotka istuivat samassa pöydässä muutaman meidän kaverin kanssa. Heidän ansiostaan päästiin sisään tuonne telttaan, jonne päästäkseen siis tarvii rannekkeen ja varauksen. Istuskeltiin siellä jonkin aikaa ja musiikki soi ja oli hauskaa. Jossain vaiheessa porukka sitten hieman hajosi ja lähdin seikkailemaan ympäri aluetta, jolta löytyi mm. huvipuisto. Myöhemmin illalla tapasin sitten matkaseuralaiset taas juna-asemalla, jonne olimme sopineet tapaamispaikan, matkalippu kun oli siis yhteinen.

 

Toinen Oktoberfest-reissu tapahtui sunnuntaina 6.10. Olin perjantain avajaisbileissä Salzburgissa kuullut Kristinan ja Reelikan(Viro) ostaneen vahingossa liput yhdeksälle, vaikka heitä oli lähdössä vain kahdeksan, joten liityin sitten mukaan porukkaan. Myös Henna, Reelikan poikaystävä Andis(?), Mariana ja Emma(Slovakia) olivat mukana. Olin henkisesti varautunut samanlaisiin ruuhkiin, mutta koska olimme jo puoliltapäivin paikalla, pääsimme jopa kävelemään suoraan telttaan eikä mitään rannekkeita tarvittu. Mukana olleet kyproslaiset tytöt eivät tosin päässeet, koska jostain syystä reppujen kanssa ei pääse telttaan sisään? Teltassa soi iloinen humppamusiikki ja useasti soi myös kappale "Ein Prosit", jonka aikana kaikki nousivat seisomaan, kilistelivät tuoppeja ja lopuksi joivat kunnon kulauksen olutta. Huippua! Olutteltoissa on tarjolla myös syötävää pretzeleistä kunnon pihveihin. Münchenissä kun ollaan, niin oluen kaveriksi sopii tietenkin vasikanlihasta ja pekonista tehty Münchner Weißwürst, joka nautitaan makean sinapin kera. Nam.

Tällä kertaa koko iltapäivä ei kulunut olutta juoden, vaan lähdimme kiertelemään aluetta ympäri ja päädyimme ihailemaan maisemia maailmanpyörästä käsin. Kyseinen Riesenrad on itseasiasa yksi maailman suurimmista. Lopuksi kierreltiin vielä pikaisesti vanhan kaupungin suuntaan, mutta alkoi olla jo sen verran väsymystä, että lähdimme aika pian takaisin kohti Salzburgia. Münchenin vanhaan kaupunkiin haluaisin kyllä tutustua ajan kanssa joskus uudestaan.

Krakova

Maanantaina lähdin sitten muutaman päivän varoitusajalla Krakovaan, sillä tarttin todellakin pienen tauon samasta Salzburgin hostellista. Junamatkat maksoi yhteensä noin 140€, sillä paluujunassa ei ollutkaan lepovaunuja vaan piti ostaa lippu ihan kunnon makuuvaunuun. Menomatka lepovaunussa meni näppärästi, vaikka meitä oli kuuden osastossa kuusi ja jouduin mm. nukkumaan rinkka jalkopäässäni.

Mielenkiintoinen sivuseikka oli sekin, että juna oli sama, jolla edellisenkin kerran Krakovaan saavuin elokuussa 2010. Juna nimittäin pysähtyi kahdesti Tsekissä vaunujakoon, jolloin osa vaunuista liitettiin Berliiniin menevään junaan ja osa Varsovaan. Lisäksi mukaan tuli Budapestistä joitakin vaunuja ja Budapestistä Krakovaan matkustin edelliskerralla. Hauska juttu. Hostellille mennessä kävelin ihanan kirpakassa syysilmassa vanhaa kaupunkia ympäröivän puistokaistaleen läpi ja nautin olostani. Yllättävän virkistävää saada pienikin tauko Salzburgista, sillä todellakin samassa hostellissa "asuminen" alkoi jo ärsyttämään-. Krakovan hostelli oli melko vaatimaton ja meluisa sekä jouduin odottamaan pari tuntia huonettani, mutta ei tuo haitannut kun hintaa oli 4,5€/yö.

Itse kaupungissa tyydyin lähinnä kiertelemään vanhaa kaupunkia sekä käymään Wavelin linnan pihalla. Mietin pitkään Auswitch-reissua, mutta totesin ettei aika ihan riitä. Ensi kerralla sitten. Krakovan vanha kaupunki on todella kaunis ja oli myös mukavaa olla kaupungissa, jossa hintataso on hieman halvempi kuin Salzburgissa. Hostellihuoneeni oli hyvin pieni 9 hengen dormi, jossa oli kolmikerrossängyt. Oma sänkyni oli se alin, mutta tilanpuute hieman hirvitti kyllä. Lisäksi pari ärsyttvää huonetoveriani jätti jatkuvasti huoneen oven auki ja kun seinät olivat muutenkin paperia, kaikki oleskeluhuoneen melu kantautui liiankin selvästi. Raivostuttavaa.

Pulujen aamukylpy

Missäköhän se mun paikkani sitten olisi?

 Paluumatka sujui hieman huonommin kuin menomatka, sillä jostain syystä meidän hytin lämmitys oli täysillä ja ylimmässä pedissä nukkuessa se tuntui. Jouduttiin avaamaan ikkunaa vähän väliä ja seisoskeleem vaunun käytävällä kun nukkuminen ei vaan onnistunut. Toisaalta juttelin mukavan puolalaisnaisen kanssa ja vaunuemännältä sai käydä hakemassa teetä ja kahvia, mikä toi mieleen Venäjän ja nosti hinkua lähteä junailemaan Siperian halki.

Rupertikirtag ja AFS-leiri

Toissaviikonloppuna täällä vietettiin Rupertikirtag-markkinoita. Rupert on Salzburgin suojeluspyhimys, jolta tapahtuma on saanut nimensä. Siellä oli huvipuistolaitteita, erilaisia myyntikojuja, joissa myytiin niin pikkusyötävää kuin vaatteitakinn sekä tietenkin olutteltta. Kierreltiin muiden vaihtareiden kanssa aluetta ja maisteltiin erilaisia herkkuja. Markkinoilta sai mm. suklaakuorrutteisia pretzeleitä sekä Tallinnastakin tuttuja paahdettuja manteleita. Nam. Lisäks olutteltta antoi pientä esimakua seuraavasta viikonlopusta, eli Oktoberfesteistä. Itse en huvipuistolaitteisiin jaksanut mennä, mutta kaverit kokeilivat paria hurjempaa vempelettä.

Lauantain ja sunnuntain vietinkin sitten Salzburgin ja Oberösterreichin(viereinen osavaltio) yhteisellä AFS-returneeleirillä. Oli kieltämättä haasteellista olla mukana kun suurin osa porukkaa puhui saksaa tosi nopeesti, mutta oli tosi mukavaa. Jengi oli suht hämmentynyt siitä, että osaan saksaa, kuin myös siitä, miten paljon oon Suomessa ehtiny tekeen AFS-juttuja. Lisäks leirin harjoituksista pari oli sellaisia, joita me voitais tosi hyvin käyttää Suomessakin returneeleirillä. Pitää muistaa ottaa asia esiin. Muut vapaaehtoiset ja myös leiriläiset oli hauskoja ja leiripaikkana toiminut nuorisomajakin ihan jees.

Ensimmäisen viikon tunnelmia

Itävallassa oleskelua on nyt takanpäin reilu viikko. Siihen viikkoon on mahtunut hyvinkin paljon kaikkea. Itse lennot menivät kätevästi ja mun rinkkani oli jopa ekana hihnalla Salzburgissa.

Ei oo ikinä ollu noin nätti auringonnousu lähtiessä Helsingistä. Olin Helsinki-Vantaalla kolmelta. Kentällä oli pakko ostaa Alepasta ruisleipää. Kliseistä "suomalainen lähtee maailmalle"-meininkiä siis. Lisäks olin bussin ainoo matkustaja Hämeenlinnasta kentälle asti. Todella harvinaista herkkua. Oli aika,hauska kun kuski kuulutti "saavutaan kohta kentälle, ootko kumpaan terminaaliin menossa?" Mielenkiintoista oli sekin, ainakin näin satunnaisen lentokonebongarin yms silmin, että lähtökiitotienä Helsingissä toimi 15, eli se poikittainen kiitotie. Sille on tullut laskeuduttua tosi usein, mutta koskaan en oo siltä lähtenyt. Harvinaista herkkua sekin siis.


Tiina(toinen täällä oleva suomalaisvaihtari) tuli mun hostellille lauantaina ja heti mm. haettiin varastosta ne viime keväänä täällä olleiden suomalaisten NELJÄ IKEA-kassillista tavaraa. Mutta nytpähän on sitten parit kahvikupit ja lautaset, paistinpannu, viltti ja tyyny odottamassa että saan 1.10 sen kämpän.

Maanantaina oli ekat orientaatiojutut yliopistolla. Mokasin rekisteröinnissä, koska en tajunnut että ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksamiseen tarvittavan viitenumeron saa kun käy hlökohtaisesti siellä toimistolla. Onneks se maksu näkyi kuitenkin siellä ja pystyin ilmottautuun kursseille. Täällä on siis sama systeemi kuin Suomessa. Valtakunnallisen korkeakouluopiskelijajärjestön jäsenmaksu(18€/lukukausi) on pakollinen maksettava, muuten ei voi olla läsnäolevana yliopistolla ja ilmoittautua kursseille.

Orientaatioviikkoon on kuulunut mm. tutustumista yliopiston eri tiloihin, sillä rakennuksia on todella monta. Nonntalissa sijaitsee Unipark, jossa on mm. germanistiikka, romanistiikka ja jotain kielikeskuksen kursseja. Osa humanistis-yhteiskuntatieteellisen kursseista sijaitsee hieman lähempänä keskustaa, Salzach-joen rannalla. Luonnontieteellisen tdk:n kampus taas on Nonntalista hieman etelään ja oikeustieteen ripoteltuna eri puolille vanhaa kaupunkia, kuten myös yliopiston hallinto ja kv-toimisto. Toisaalta hieman hankalaa, mutta tuleepahan vähän liikuntaa kun muutama kurssi on eri rakennuksissa. Se, mikä Itävallassa on tähän mennessä ärsyttänyt, on se, että kurssien ilmoittautuminen on alkanut jo syyskuun alkupuolella ja vaihtarithan eivät ole voineet ilmoittautua ennen kuin ovat rekisteröityneet täällä paikan päällä. Tämä taas meinaa, että muutama mielenkiintoinen historian kurssi jää käymättä kun ne ovat jo täynnä(25 paikkaa ja varasijoillakin on 15 tyyppiä...). Lisäks pieniä muita byrokratiajuttuja, kuten se, etten voi avata opiskelijapankkitiliä(en tajunnu kysyä oisko normitilin saanu auki) ilman Meldezetteliä. Se taas on se asukkaaksirekisteröitymistodistus, johon tarttee vuokranantajan allerkijoituksen jne ja sitähän ei oikein saa ennen kuin on se asunto ja oikeesti asuukin siellä.

Suomessa ei varmaan rakennusviranomaiset ikinä hyväksyis...

Muiden vaihtareiden kanssa ollaan käyty mm. O'Malleys -irkkupubissa laulamassa karaokea sekä vaan kiertämättä ympäriinsä vanhaa kaupunkia. Vähän harmittaa kun ei ole vielä kämppää ja hostellissa asuminen alkaa hieman jo tympiä. Lisäks suurin osa muista vaihtareista asuu kaupungin eteläosan neljässä asuntolassa ja siellä tuntuu olevan ihan oma meininkinsä koko ajan, joten siitä jää hieman ulkopuolelle kun ei asu siellä. Mun tuleva kotini on ihanalla paikalla, toki jännittää millainen kämppis mulla tulee olemaan. Tiedän ainakin yhden japanilaistytön ja yhden islantilaisen, jotka tulee asuun samassa talossa myöskin.

Orientaatioviikosta on toisaalta jäänyt vähän ristiriitainen fiilis. On tullut paljon hyödyllistä tietoa esim. miten kielikeskuksen kursseille ilmottaudutaan(ei pysty netissä), liikuntakursseista, eri yliopiston rakennuksista ja kirjastosta. Toisaalta mua kummastutti suuresti kun osa jutuista oli pelkästään saksaksi ja varmaan puolet vaihtareista ei kovin paljon saksaa vielä osaa. Ja esim. kirjastokierroksella mua tympi suuresti kun käytiin juurta jaksaen läpi miten voi nettisivuilta hakea tietyn nimistä kirjaa ja miten lisätään hakukriteereihin vaikka "ranskankielinen" ja "vuoden 2006 jälkeen julkaistu". Toisaalta kuulin kyllä, et joillain Etelä-Euroopan maista tulevilla vaihtareilla on ylipäätään netin käyttö tosi vähäistä ja nettipankki yms. myös aika vieraita, mut jotenki olis toivonu ehkä pientä eriyttämistä sitten tyyliin "aloittelijat" ja "osaajat". Mä kun tuppaan turhautumaan todella helposti, jos käydään liikaa läpi itsestäänselvyyksiä. Vaikka noi systeemit on erilaiset niin ne on kuitenkin hyvin pitkälti samantyyppisiä ku Tampereen yliopiston järjestelmät, joten niiden käyttö ei mitään avaruustiedettä ole.

Alpit <3

 Meitä suomalaisvaihtareita täällä on neljä, minä, Tiina, Siiri ja Jenni ja sen lisäks Facebook-ryhmässä pyöri ainakin joku vielä, mut ei olla häntä tavattu eikä oo tarkempaa tietoa ko. ihmisestä. Sen lisäks porukassa on pyöriny mukana myös Laura, joka opiskelee täällä ihan koko tutkintoa. Mukavaa, että on muitakin suomalaisia, mutta kuten arvata saattaa, ei sitä haluais Itävallassa pelkästään suomalaisten kanssa hengailla. Oon pyörinyt jonkun verran samassa porukassa Tiinan, Cindyn(Italia), Samanthan(Hong Kong), Meganin ja Hannahin (UK) kanssa. Vaihtariporukoissa on pääasiassa ihan kivaa, varsinkin kun ollaan isommassa porukassa, mutta toisaalta taas isolla jengillä tulee aina se "mennään tonne" "eiku tonne" "eiku sittenkin" ja mulla menee siihen helposti hermot kun ei osata päättää mihin mennään. Lisäks musta olis toisaalta kiva hengailla sellaisten vaihtareiden kanssa, jotka osaa jo kohtuuhyvin saksaa. Haluan ite parantaa saksantaitoani täällä ja se ei oikein onnistu jos käyttää liikaa englantia. No, toivottavasti se tästä kunhan opiskelut varsinaisesti käynnistyy ja pääsen saksankielisille kursseille.

Leopoldskronin linna

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän viime viikonloppuna vietetystä Rupertikirtag-tapahtumasta ja AFS:n returneeleiristä.

Ja tästä lähtee!

Kello on 22:25 perjantai-iltana. Lentokone, jonka kyydissä huomenaamuna matkaan Helsingistä Frankfurtiin, on jo matkalla Helsinkiin päin. Mun bussini lentokentälle lähtee parin tunnin päästä. Sain kuin sainkin pakattua tavarani rinkkaani ja pakkasin lumilautakassinikin valmiiksi, jotta vanhemmat voi sen sitten napata mukaansa kun tulevat lokakuussa käymään. Kieltämättä huvitti kun Prisman lämpömittari väitti lämmöksi melkein +20c päivällä ja m'ä raahasin lumilautaa häkkivarastosta kämppään sisälle. :D Onneks ei tartte olla sen kanssa kentällä huomenna. Perhosia on ollut vatsassa lähes koko päivän ja aamuinen työvuoro meni pitkälti ajatellessa "4 tuntia... 3 tuntia... 2,5 tuntia" ja hymyillen. Onneks oli hyvä meininki ja hauskoja asiakkaitakin.


Mulla on samanlainen tunne kuin monesti aiemminkin reissuun lähtiessä. Toki on eri asia lähteä useammaksi kuukaudeksi pois kuin parin viikon reissulle. Se tunne kun tajuaa, että ihan oikeasti se lähdön hetki on nyt käsillä. Siihen on laskenut päiviä ja viikkoja ja ajatellut, että sitten kun on AFS:n leiri, niin siitä on enää kaksi viikkoa, sitten kun on vika yövuoro, siitä on kaks päivää jne. Nyt se on ihan oikeasti kahden tunnin päässä se lähtö. Huikeeta! Lisäks on hyvä fiilis sillä huomenna perillä tapaan toisen suomalaistytön, joka on Salzburgissa vaihdossa tänä vuonna ja mennään hakemaan kevään suomalaisvaihtareiden meille "testamenttaamia" tavaroita. Kuulemma neljä Ikea-kassillista tavaraa odottaa. Aika hauskaa. Ja orientaatioviikko alkaa maanantaina. Hyvä tästä tulee.

Seuraava postaus tuleekin sitten Itävallasta! Bis bald!

Vähiin käy ennen ku loppuu

Tällä viikolla. Se on tällä viikolla se lähtöpäivä. Ajatukset sotkeutuvat päässä kuin sukka housut pesu koneessa ilman Coralia. (sic) Tämä oli lainaus Suomen Kuvalehden Jukka Ukkolan mainiosta Valio aineita 20145-kolumnista vuodelta 2000.

Viikonloppuna järjesteltiin ja siivottiin äitin kanssa kämppää oikein kunnolla. Nyt on sitten parempi mieli lähteä maailmalle. Vielä kun saisi pakattuakin, niin olis aika hyvä. Oon suurinpiirtein saanut mietittyä mitä kaikkea otan mukaan.

Lisäks lähden marraskuussa Tanskaan UddannelsesBazar-vapaaehtoiskoulutukseen. Sinne on tulossa jonkun verran muitakin vapaaehtoisia, joihin tutustuin Summer Summitissa. Odotan sitä innolla, varsinkin kun samaan aikaan Suomessa pidettävät Syyspäivät jäävät nyt väliin.

Toisaalta fiilikset vaihtelee aika lailla. Tuntuu hassulta, että lähteminen on niin lähellä. Toisaalta haluaisin nauttoa Suomen syksystä niin paljon kuin mahdollista, mutta toisaalta on kuitenkin sellainen tunne, että enhänm ä kauaa oo poissa kun jo jouluksi oon takas.

9 päivää

Tänään on torstai. Eli lähtöön on aikaa yhdeksän päivää. Aika hurjaa. Kävin viime viikolla ostamassa Biltemasta muutaman tyhjiöpussin, joista siis saa rullaamalla ilmat pois ja vaateet pakattua vähemmän tilaa vieden. Pakkaamista olen ajatellut, mutta ajatuksista tekoihin siirtyminen ei ole vielä onnistunut. Syytän siitä töissä käymistä. Olen viimeisen parin viikon aikana tehnyt aika paljon lisätunteja töissä, jotta on sitten käyttörahaa Itävallassa. Vielä olis viisi työvuoroa ennen lähtöä.

Jonain päivänä mä vielä matkustan A380:lla.

Vanhempani tulevat viikonloppuna käymään ja katsotaan vielä jotain tavaroita läpi. He tulevat syyslomalla käymään Itävallassa, tuoden mm. mun lumilautani mukanaan. Se meinaa myös sitä, että mun pitäis löytää mun laskuvaatteeni jostain. Samoin ohjelmassa olis kämpän siistimistä.

Länsi-Afrikan rannikkoa, matkalla Brasiliaan.

Viime viikonloppuna olin Tampereen alueen AFS-vaihtareiden tuloleirillä ja kivaa oli. Muut vapaaehtoiset on huipputyyppejä ja uudet vaihtarit ja kesällä vaihtovuodeltaan palanneet suomalaiset kans. Oli hauska nähdä samoja tyyppejä, joille olin toukokuussa 2012 pitämässä lähtövalmennusta. :D Niin se aika menee. Toisaalta myös hauska kun voi kertoa itsekin lähtevänsä ihan lähipäivinä uudestaan vaihtoon. Sain myös Salzburgista mailia, vahvistuksen asuntolahuoneesta ja huoneen numeron. Vielä pitäis laittaa talon isännälle viestiä ja kysyä milloin voin noutaa avaimen. Kurssijuttujakin olen jonkin verran vielä pohdiskellut. Vaikka mitä mielenkiintoista löytyisi, mutta jotenkin tuntuu turhalta hamstrata kursseja ja toisaalta taas mulla on Suomessa tulossa sivuainekursseja jo sen verran, että 180op kandintutkinto lienee 230op tutkinto tms. :D

Lisäksi mulla on jo pieniä reissusuunnitelmiakin. Suunnittelin jossain vaiheessa käyväni syyskuun lopussa Hollannissa yhtä kaveria moikkaamassa, mutta se ei onnistukaan. Nyt olen kallistumassa pienen Geneve-reissun kannalle. Tilannehan on siis se, että 21.9 asti asustelen Salzburgissa hostellissa ja asuntolahuoneeni saan vasta 1.10 jolloin myös yliopiston kurssit alkavat. Siihen väliin mahtuisi pieni reissu niin saisi vähän vaihtelua. Lisäksi pääsenjatkamaan AFS-uraani myös Itävallassa osallistumalla returneeleirille 21-22.9 ja lisäksi saan toimia italialaisen oppilaan tukihenkilönä. Aika hienoa.

Sen lisäksi oon lähdössä marraskuun alussa käymään Tanskassa. Lentoja en tosin ole varannut vielä. Summer Summitissa paikalliset vapaaehtoiset hehkuttivat heidän UddannelsesBazar-vapaaehtoiskoulutustaan ja toivoivat paljon ulkomaalaisia osallistujia sinne. Moni Summer Summittiin osallistunut kaverini on myös lähdössä, joten odotan sitä innolla. Lisäksi se samalla korvaa sitä, että Suomen AFS:n Syyspäivät -koulutus jää Itävallassa oleskelun takia tänä vuonna väliin.