Ensimmäisen viikon tunnelmia

Itävallassa oleskelua on nyt takanpäin reilu viikko. Siihen viikkoon on mahtunut hyvinkin paljon kaikkea. Itse lennot menivät kätevästi ja mun rinkkani oli jopa ekana hihnalla Salzburgissa.

Ei oo ikinä ollu noin nätti auringonnousu lähtiessä Helsingistä. Olin Helsinki-Vantaalla kolmelta. Kentällä oli pakko ostaa Alepasta ruisleipää. Kliseistä "suomalainen lähtee maailmalle"-meininkiä siis. Lisäks olin bussin ainoo matkustaja Hämeenlinnasta kentälle asti. Todella harvinaista herkkua. Oli aika,hauska kun kuski kuulutti "saavutaan kohta kentälle, ootko kumpaan terminaaliin menossa?" Mielenkiintoista oli sekin, ainakin näin satunnaisen lentokonebongarin yms silmin, että lähtökiitotienä Helsingissä toimi 15, eli se poikittainen kiitotie. Sille on tullut laskeuduttua tosi usein, mutta koskaan en oo siltä lähtenyt. Harvinaista herkkua sekin siis.


Tiina(toinen täällä oleva suomalaisvaihtari) tuli mun hostellille lauantaina ja heti mm. haettiin varastosta ne viime keväänä täällä olleiden suomalaisten NELJÄ IKEA-kassillista tavaraa. Mutta nytpähän on sitten parit kahvikupit ja lautaset, paistinpannu, viltti ja tyyny odottamassa että saan 1.10 sen kämpän.

Maanantaina oli ekat orientaatiojutut yliopistolla. Mokasin rekisteröinnissä, koska en tajunnut että ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksamiseen tarvittavan viitenumeron saa kun käy hlökohtaisesti siellä toimistolla. Onneks se maksu näkyi kuitenkin siellä ja pystyin ilmottautuun kursseille. Täällä on siis sama systeemi kuin Suomessa. Valtakunnallisen korkeakouluopiskelijajärjestön jäsenmaksu(18€/lukukausi) on pakollinen maksettava, muuten ei voi olla läsnäolevana yliopistolla ja ilmoittautua kursseille.

Orientaatioviikkoon on kuulunut mm. tutustumista yliopiston eri tiloihin, sillä rakennuksia on todella monta. Nonntalissa sijaitsee Unipark, jossa on mm. germanistiikka, romanistiikka ja jotain kielikeskuksen kursseja. Osa humanistis-yhteiskuntatieteellisen kursseista sijaitsee hieman lähempänä keskustaa, Salzach-joen rannalla. Luonnontieteellisen tdk:n kampus taas on Nonntalista hieman etelään ja oikeustieteen ripoteltuna eri puolille vanhaa kaupunkia, kuten myös yliopiston hallinto ja kv-toimisto. Toisaalta hieman hankalaa, mutta tuleepahan vähän liikuntaa kun muutama kurssi on eri rakennuksissa. Se, mikä Itävallassa on tähän mennessä ärsyttänyt, on se, että kurssien ilmoittautuminen on alkanut jo syyskuun alkupuolella ja vaihtarithan eivät ole voineet ilmoittautua ennen kuin ovat rekisteröityneet täällä paikan päällä. Tämä taas meinaa, että muutama mielenkiintoinen historian kurssi jää käymättä kun ne ovat jo täynnä(25 paikkaa ja varasijoillakin on 15 tyyppiä...). Lisäks pieniä muita byrokratiajuttuja, kuten se, etten voi avata opiskelijapankkitiliä(en tajunnu kysyä oisko normitilin saanu auki) ilman Meldezetteliä. Se taas on se asukkaaksirekisteröitymistodistus, johon tarttee vuokranantajan allerkijoituksen jne ja sitähän ei oikein saa ennen kuin on se asunto ja oikeesti asuukin siellä.

Suomessa ei varmaan rakennusviranomaiset ikinä hyväksyis...

Muiden vaihtareiden kanssa ollaan käyty mm. O'Malleys -irkkupubissa laulamassa karaokea sekä vaan kiertämättä ympäriinsä vanhaa kaupunkia. Vähän harmittaa kun ei ole vielä kämppää ja hostellissa asuminen alkaa hieman jo tympiä. Lisäks suurin osa muista vaihtareista asuu kaupungin eteläosan neljässä asuntolassa ja siellä tuntuu olevan ihan oma meininkinsä koko ajan, joten siitä jää hieman ulkopuolelle kun ei asu siellä. Mun tuleva kotini on ihanalla paikalla, toki jännittää millainen kämppis mulla tulee olemaan. Tiedän ainakin yhden japanilaistytön ja yhden islantilaisen, jotka tulee asuun samassa talossa myöskin.

Orientaatioviikosta on toisaalta jäänyt vähän ristiriitainen fiilis. On tullut paljon hyödyllistä tietoa esim. miten kielikeskuksen kursseille ilmottaudutaan(ei pysty netissä), liikuntakursseista, eri yliopiston rakennuksista ja kirjastosta. Toisaalta mua kummastutti suuresti kun osa jutuista oli pelkästään saksaksi ja varmaan puolet vaihtareista ei kovin paljon saksaa vielä osaa. Ja esim. kirjastokierroksella mua tympi suuresti kun käytiin juurta jaksaen läpi miten voi nettisivuilta hakea tietyn nimistä kirjaa ja miten lisätään hakukriteereihin vaikka "ranskankielinen" ja "vuoden 2006 jälkeen julkaistu". Toisaalta kuulin kyllä, et joillain Etelä-Euroopan maista tulevilla vaihtareilla on ylipäätään netin käyttö tosi vähäistä ja nettipankki yms. myös aika vieraita, mut jotenki olis toivonu ehkä pientä eriyttämistä sitten tyyliin "aloittelijat" ja "osaajat". Mä kun tuppaan turhautumaan todella helposti, jos käydään liikaa läpi itsestäänselvyyksiä. Vaikka noi systeemit on erilaiset niin ne on kuitenkin hyvin pitkälti samantyyppisiä ku Tampereen yliopiston järjestelmät, joten niiden käyttö ei mitään avaruustiedettä ole.

Alpit <3

 Meitä suomalaisvaihtareita täällä on neljä, minä, Tiina, Siiri ja Jenni ja sen lisäks Facebook-ryhmässä pyöri ainakin joku vielä, mut ei olla häntä tavattu eikä oo tarkempaa tietoa ko. ihmisestä. Sen lisäks porukassa on pyöriny mukana myös Laura, joka opiskelee täällä ihan koko tutkintoa. Mukavaa, että on muitakin suomalaisia, mutta kuten arvata saattaa, ei sitä haluais Itävallassa pelkästään suomalaisten kanssa hengailla. Oon pyörinyt jonkun verran samassa porukassa Tiinan, Cindyn(Italia), Samanthan(Hong Kong), Meganin ja Hannahin (UK) kanssa. Vaihtariporukoissa on pääasiassa ihan kivaa, varsinkin kun ollaan isommassa porukassa, mutta toisaalta taas isolla jengillä tulee aina se "mennään tonne" "eiku tonne" "eiku sittenkin" ja mulla menee siihen helposti hermot kun ei osata päättää mihin mennään. Lisäks musta olis toisaalta kiva hengailla sellaisten vaihtareiden kanssa, jotka osaa jo kohtuuhyvin saksaa. Haluan ite parantaa saksantaitoani täällä ja se ei oikein onnistu jos käyttää liikaa englantia. No, toivottavasti se tästä kunhan opiskelut varsinaisesti käynnistyy ja pääsen saksankielisille kursseille.

Leopoldskronin linna

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän viime viikonloppuna vietetystä Rupertikirtag-tapahtumasta ja AFS:n returneeleiristä.

Ja tästä lähtee!

Kello on 22:25 perjantai-iltana. Lentokone, jonka kyydissä huomenaamuna matkaan Helsingistä Frankfurtiin, on jo matkalla Helsinkiin päin. Mun bussini lentokentälle lähtee parin tunnin päästä. Sain kuin sainkin pakattua tavarani rinkkaani ja pakkasin lumilautakassinikin valmiiksi, jotta vanhemmat voi sen sitten napata mukaansa kun tulevat lokakuussa käymään. Kieltämättä huvitti kun Prisman lämpömittari väitti lämmöksi melkein +20c päivällä ja m'ä raahasin lumilautaa häkkivarastosta kämppään sisälle. :D Onneks ei tartte olla sen kanssa kentällä huomenna. Perhosia on ollut vatsassa lähes koko päivän ja aamuinen työvuoro meni pitkälti ajatellessa "4 tuntia... 3 tuntia... 2,5 tuntia" ja hymyillen. Onneks oli hyvä meininki ja hauskoja asiakkaitakin.


Mulla on samanlainen tunne kuin monesti aiemminkin reissuun lähtiessä. Toki on eri asia lähteä useammaksi kuukaudeksi pois kuin parin viikon reissulle. Se tunne kun tajuaa, että ihan oikeasti se lähdön hetki on nyt käsillä. Siihen on laskenut päiviä ja viikkoja ja ajatellut, että sitten kun on AFS:n leiri, niin siitä on enää kaksi viikkoa, sitten kun on vika yövuoro, siitä on kaks päivää jne. Nyt se on ihan oikeasti kahden tunnin päässä se lähtö. Huikeeta! Lisäks on hyvä fiilis sillä huomenna perillä tapaan toisen suomalaistytön, joka on Salzburgissa vaihdossa tänä vuonna ja mennään hakemaan kevään suomalaisvaihtareiden meille "testamenttaamia" tavaroita. Kuulemma neljä Ikea-kassillista tavaraa odottaa. Aika hauskaa. Ja orientaatioviikko alkaa maanantaina. Hyvä tästä tulee.

Seuraava postaus tuleekin sitten Itävallasta! Bis bald!

Vähiin käy ennen ku loppuu

Tällä viikolla. Se on tällä viikolla se lähtöpäivä. Ajatukset sotkeutuvat päässä kuin sukka housut pesu koneessa ilman Coralia. (sic) Tämä oli lainaus Suomen Kuvalehden Jukka Ukkolan mainiosta Valio aineita 20145-kolumnista vuodelta 2000.

Viikonloppuna järjesteltiin ja siivottiin äitin kanssa kämppää oikein kunnolla. Nyt on sitten parempi mieli lähteä maailmalle. Vielä kun saisi pakattuakin, niin olis aika hyvä. Oon suurinpiirtein saanut mietittyä mitä kaikkea otan mukaan.

Lisäks lähden marraskuussa Tanskaan UddannelsesBazar-vapaaehtoiskoulutukseen. Sinne on tulossa jonkun verran muitakin vapaaehtoisia, joihin tutustuin Summer Summitissa. Odotan sitä innolla, varsinkin kun samaan aikaan Suomessa pidettävät Syyspäivät jäävät nyt väliin.

Toisaalta fiilikset vaihtelee aika lailla. Tuntuu hassulta, että lähteminen on niin lähellä. Toisaalta haluaisin nauttoa Suomen syksystä niin paljon kuin mahdollista, mutta toisaalta on kuitenkin sellainen tunne, että enhänm ä kauaa oo poissa kun jo jouluksi oon takas.

9 päivää

Tänään on torstai. Eli lähtöön on aikaa yhdeksän päivää. Aika hurjaa. Kävin viime viikolla ostamassa Biltemasta muutaman tyhjiöpussin, joista siis saa rullaamalla ilmat pois ja vaateet pakattua vähemmän tilaa vieden. Pakkaamista olen ajatellut, mutta ajatuksista tekoihin siirtyminen ei ole vielä onnistunut. Syytän siitä töissä käymistä. Olen viimeisen parin viikon aikana tehnyt aika paljon lisätunteja töissä, jotta on sitten käyttörahaa Itävallassa. Vielä olis viisi työvuoroa ennen lähtöä.

Jonain päivänä mä vielä matkustan A380:lla.

Vanhempani tulevat viikonloppuna käymään ja katsotaan vielä jotain tavaroita läpi. He tulevat syyslomalla käymään Itävallassa, tuoden mm. mun lumilautani mukanaan. Se meinaa myös sitä, että mun pitäis löytää mun laskuvaatteeni jostain. Samoin ohjelmassa olis kämpän siistimistä.

Länsi-Afrikan rannikkoa, matkalla Brasiliaan.

Viime viikonloppuna olin Tampereen alueen AFS-vaihtareiden tuloleirillä ja kivaa oli. Muut vapaaehtoiset on huipputyyppejä ja uudet vaihtarit ja kesällä vaihtovuodeltaan palanneet suomalaiset kans. Oli hauska nähdä samoja tyyppejä, joille olin toukokuussa 2012 pitämässä lähtövalmennusta. :D Niin se aika menee. Toisaalta myös hauska kun voi kertoa itsekin lähtevänsä ihan lähipäivinä uudestaan vaihtoon. Sain myös Salzburgista mailia, vahvistuksen asuntolahuoneesta ja huoneen numeron. Vielä pitäis laittaa talon isännälle viestiä ja kysyä milloin voin noutaa avaimen. Kurssijuttujakin olen jonkin verran vielä pohdiskellut. Vaikka mitä mielenkiintoista löytyisi, mutta jotenkin tuntuu turhalta hamstrata kursseja ja toisaalta taas mulla on Suomessa tulossa sivuainekursseja jo sen verran, että 180op kandintutkinto lienee 230op tutkinto tms. :D

Lisäksi mulla on jo pieniä reissusuunnitelmiakin. Suunnittelin jossain vaiheessa käyväni syyskuun lopussa Hollannissa yhtä kaveria moikkaamassa, mutta se ei onnistukaan. Nyt olen kallistumassa pienen Geneve-reissun kannalle. Tilannehan on siis se, että 21.9 asti asustelen Salzburgissa hostellissa ja asuntolahuoneeni saan vasta 1.10 jolloin myös yliopiston kurssit alkavat. Siihen väliin mahtuisi pieni reissu niin saisi vähän vaihtelua. Lisäksi pääsenjatkamaan AFS-uraani myös Itävallassa osallistumalla returneeleirille 21-22.9 ja lisäksi saan toimia italialaisen oppilaan tukihenkilönä. Aika hienoa.

Sen lisäksi oon lähdössä marraskuun alussa käymään Tanskassa. Lentoja en tosin ole varannut vielä. Summer Summitissa paikalliset vapaaehtoiset hehkuttivat heidän UddannelsesBazar-vapaaehtoiskoulutustaan ja toivoivat paljon ulkomaalaisia osallistujia sinne. Moni Summer Summittiin osallistunut kaverini on myös lähdössä, joten odotan sitä innolla. Lisäksi se samalla korvaa sitä, että Suomen AFS:n Syyspäivät -koulutus jää Itävallassa oleskelun takia tänä vuonna väliin.