maanantai 31. lokakuuta 2016

Ajatuksia kodista, ikävästä ja koti-ikävästä

Viime päivinä mieliala on ollut kaipuuseen taipuvainen, oikeastaan jo pari viikkoa. Hongkongissa on mukavaa, mutta silti pieni kaipaus iskee välillä. Vietin kolme vuotta sitten syyslukukauden Salzburgissa ja olen huomannut ikävöiväni vuoristomaisemia melko paljon. Tykkään kesästä ja siitä, ettei tarvitse pukea viittä vaatekerrosta, mutta samanaikaisesti katselen haikaillen kavereideni Facebook-kuvia syksyisestä Suomesta, villapaidoista ja lämpimistä lapasista. Myös lumi on asia, jota huomaan kaipaavani. Kävin viime viikonloppuna Pekingissä (siitä ja syyskuista Shanghain reissusta joskus lisää) ja huomasin nauttivani +9c viileästä ilmasta suunnattomasti.

Eniten Suomesta kaipaan pieniä asioita. Sitä, että on oma asunto, eli kenenkään muun aikataulut eivät vaikuta om heräämis- ja nukkumaanmenoaikoihini. Oma pieni keittiö, jossa saa laittaa ruokaa ja myös uuni, kun tekee mieli joskus leipoa tai paistaa kaupan valmis valkosipulivoipatonki. Ylipäätään ruoka on asia, jota kaipaan. Yliopiston kantiinien taso on hyvin vaihteleva, varsinkin kasvisruokaa on välillä hankala löytää. Onneksi on vegaaninen kantiini Vegether. Vaikka syön myös lihaa, eivät kaikki liharuuat täällä miellytä. Halvin ruoka-annos on riisiä yhdellä tai kahdella lisukkeella ja usein lisukkeet eivät mitään kovin laadukasta lihapataa ole.


Hongkongissa ei juurikaan alueen koon ja tiheän asutuksen vuoksi ole omaa ruokatuotantoa, joten suurin osa ruuista on tuontituotteita. Esimerkiksi yksi 125 gramman mozzarellajuustokimpale voi hyvin maksaa kaupassa lähes 7 euroa ja 250 gramman margariinipakettia ei saa alle 3 eurolla. Omassa keittiössä on sekin etu, että tavarat voi jättää sinne eikä niitä tarvitse säilyttää omassa huoneessa. Ostin jokin aika sitten viimein kattilan (11 euroa, Ikea) ja onkin ollut mukava kokata pastaa linssi-tomaattikastikkeessa. Onpahan jotakin vaihtelua ainaisille nuudeleille.

Myös oma vessa ja suihku on ikävöityjen asioiden listalla. On melko rasittavaa kuljettaa vessapaperia aina mukana vessaan. Sama juttu suihkusaippuan ja shampoon kanssa. Suihkusta ei voi kävellä pelkkä pyyhe päällä keittiöön keittämään kahvia ja sitten sohvalle löhöilemään. Tottumiskysymyksiä toki. Osaapahan ainakin arvostaa omaa kotia ja rauhaa sitten Suomessa.

Vaikka tämä ei olekaan ensimmäinen kerta, kun jaan huoneen, en ole siltikään tottunut asiaan. Kämppikseni opiskelee yömyöhään, mikä ei iltaihmisenä minua haittaa. Toisaalta joskus vaan haluaisi loikoilla sängyllä päiväunilla tai kun on vapaapäivä, katsoa läppäriltä videoita yms. ilman, että samassa huoneessa on joku. Viime viikolla kämppis oli jostain syystä vanhempiensa luona ja kävi sieltä käsin luennoilla, eli näimme pikaisesti maanantaina kun tulin Pekingistä ja sitten pikaisesti perjantaina kun hän haki jotain tavaroita ja seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Ah, mikä ihana rauha olikaan. Kieltämättä yksin olemista vaan välillä kaipaa todella paljon.
Sateisella säällä jengi jättää sateenvarjonsa asuntolan käytävälle kuivumaan ja joskus on vaikea pujotella sateenvarjoviidakosta läpi.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Asuminen yliopiston asuntolassa

Yksi merkittävimmistä eroista Tampereen ja Hongkongin välillä on asumisessa. Tampereella, kuten myös lukioaikanani Kuopiossa asuin pääasiassa yksin. Lukuunottamatta kahden hengen soluasunnossa vietettyä lukuvuotta 2009-2010 sekä Salzburgissa vietettyä syksyä 2013, jolloin asuin italialaisen kämppiksen kanssa samassa asuntolahuoneessa, olen asunut yksin syksystä 2007 lähtien.

Täällä Hongkongissa asuntolahuoneellani on kokoa ehkä 12-13 m2. Ottaen huomioon, että viimeisin Tampereen kotini oli 39 m2 yksiö, on muutos aika iso. Etenkin kun keittiö ja suihkut&vessat ovat kerroksen yhteiset. Toisaalta asuntolassa on myös omat etunsa. Hongkongissa asuminen on muuten todella kallista ja ihmiset asuvat ahtaasti. Yksityisen vuokrakämpän saaminen ei siis ole helppoa. Asuntolan vuokra koko syksyltä on noin 640 euroa ja lisäksi 100 euron takuumaksu, jonka saa takaisin poismuuton jälkeen. Asuminen on siis halpaa kampuksella.

Tiettyjä pieniä outouksiakin on. Huoneissa on tuuletin ja ilmastointilaite. Ilmastointilaitteen käyttö maksaa yhden dollarin per kilowattitunti, mutta ilmastointi viilentää huonetta mukavasti, joten olen sitä paljon käyttänytkin. Yhden dollarin kulumiseen saattaa joskus mennä yksi tunti, jos viilentää huonetta tehokkaasti tai sitten enemmän aikaa, kun esim. yöllä olemme usein laittaneet tehot keskitasolle ja ääntä vaimentavan unikytkimen päälle. Rahaa siihen menee silti. Toinen kummastus on vessapaperin puute. Yleisissä tiloissa, kuten luentorakennuksissa ja collegemme alakerran vessoissa on vessapaperia, mutta asuinkerroksissa jokaisen pitää hankkia itse paperinsa. Joskus on hieman turhauttavaa, kun esim. kotiin palatessa luennoilta haluaisi mennä vessaan ja joutuu sitten penkomaan laukusta nenäliinoja tai juoksemaan huoneeseen vessapaperirullaa hakemaan.
Oma puoleni huoneesta.
CUHK on jaettu yhdeksään collegeen ja jokaisella opiskelijalla, myös vaihtareilla on oma koticollege. Myös asuminen on järjestetty collegeittain. Joillakin collegeilla, kuten tällä Wu Yee Sunilla, jossa itse asun, on vain yksi rakennus, kun taas vanhimmat colleget eli United, New Asia ja Chung Chi koostuvat useista eri rakennuksista. Asuntoloiden taso on vaihteleva. Osa on rakennettu 1970-80 -luvuilla ja on huonommassa kunnossa. Vaihtoon hakiessa sai esittää toiveen asuntolasta, vaihtoehtoina kansainväliset I-Houset, joissa kolmasosa asukkaista on paikallisia, kolmasosa Manner-Kiinasta ja kolmasosa vaihtareita. Myös I-Houseissa asuvilla on oma nimetty koticollege. Muut vaihtoehdot asumiselle ovat asuntolat, joissa ei ole pakollisia illallisia (Wu Yee Sun, Shaw, United, Lee Woo Sing, Chung Chi ja New Asia) ja kolmantena asuntola, joissa on ti-ke-to pakolliset yhteiset illalliset (C.W. Chu, Morningside ja S.H. Ho).
Asuntolasta löytyy musiikkihuone, jossa on piano ja kitara!
En tiedä, millä perusteella vaihtarit on jaettu asuntoloihin. Esimerkiksi Oulun yliopiston vaihtareilta kuulin, että heidät sijoitetaan aina United collegeen. Oheisesta linkistä pääsee lukemaan ja katselemaan muutaman vuoden takaisia kuvia erään oululaisen vaihtarin asuntolasta: https://onceinhongkong.wordpress.com/2012/01/16/adam-schall-residence/
Minä asun Wu Yee Sun -collegessa ja muut tamperelaiset tänä syksynä täällä olevat Shaw'ssa ja Lee Woo Singissä. Tampereen yliopiston vanhoista matkakertomuksista ei kaikista käy ilmi koticollege, mutta ainakin osa on ollut Shaw collegessa. En siis osaa sanoa, sijoitetaanko tampereleiaset aina toiveista riippumatta juuri näihin. Tiedän myös joitakin muunmaalaisia vaihtareita, jotka ovat kertoneet kaikkien heidän kotiyliopistostaan tulevien menevän aina tiettyyn collegeen.
Joissakin asuntoloissa (esimerkiksi Chung Chin Pentecostal Mission Hall Low Block, jossa majoituin orientaatioviikolla, kuva yllä) on kolmen hengen huoneita, mutta WYS:issä on vain kahden hengen huoneita. Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että kuulin kämppikseltäni, ettei suinkaan ole helppoa saada asuntolapaikkaa. Asuntolassamme on 600 vuodepaikkaa, joisa 60 % on varattu ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Ylempien vuosikurssien opiskelijat joutuvat taistelemaan jäljellä olevista paikoista ja ilmeisesti kaikenlainen harrastuneisuus vaikuttaa, siksi kämppikseni pohtikin pariin harrastekerhoon liittymistä. Meitä vaihtareita on tänä syksynä 38 eli ei kovin paljon. Toisaalta se on mukavaa, mutta samalla myös hankalaa. Samoilla kursseilla ei ole kovin montaa vaihtaria ja asuntolastani olen tutustunut vain muutamaan ja joidenkin muiden kanssa jutellut pari kertaa.
Huone muuttopäivänä.