Viime päivinä mieliala on ollut kaipuuseen taipuvainen, oikeastaan jo pari viikkoa. Hongkongissa on mukavaa, mutta silti pieni kaipaus iskee välillä. Vietin kolme vuotta sitten syyslukukauden Salzburgissa ja olen huomannut ikävöiväni vuoristomaisemia melko paljon. Tykkään kesästä ja siitä, ettei tarvitse pukea viittä vaatekerrosta, mutta samanaikaisesti katselen haikaillen kavereideni Facebook-kuvia syksyisestä Suomesta, villapaidoista ja lämpimistä lapasista. Myös lumi on asia, jota huomaan kaipaavani. Kävin viime viikonloppuna Pekingissä (siitä ja syyskuista Shanghain reissusta joskus lisää) ja huomasin nauttivani +9c viileästä ilmasta suunnattomasti.
Eniten Suomesta kaipaan pieniä asioita. Sitä, että on oma asunto, eli kenenkään muun aikataulut eivät vaikuta om heräämis- ja nukkumaanmenoaikoihini. Oma pieni keittiö, jossa saa laittaa ruokaa ja myös uuni, kun tekee mieli joskus leipoa tai paistaa kaupan valmis valkosipulivoipatonki. Ylipäätään ruoka on asia, jota kaipaan. Yliopiston kantiinien taso on hyvin vaihteleva, varsinkin kasvisruokaa on välillä hankala löytää. Onneksi on vegaaninen kantiini Vegether. Vaikka syön myös lihaa, eivät kaikki liharuuat täällä miellytä. Halvin ruoka-annos on riisiä yhdellä tai kahdella lisukkeella ja usein lisukkeet eivät mitään kovin laadukasta lihapataa ole.
Hongkongissa ei juurikaan alueen koon ja tiheän asutuksen vuoksi ole omaa ruokatuotantoa, joten suurin osa ruuista on tuontituotteita. Esimerkiksi yksi 125 gramman mozzarellajuustokimpale voi hyvin maksaa kaupassa lähes 7 euroa ja 250 gramman margariinipakettia ei saa alle 3 eurolla. Omassa keittiössä on sekin etu, että tavarat voi jättää sinne eikä niitä tarvitse säilyttää omassa huoneessa. Ostin jokin aika sitten viimein kattilan (11 euroa, Ikea) ja onkin ollut mukava kokata pastaa linssi-tomaattikastikkeessa. Onpahan jotakin vaihtelua ainaisille nuudeleille.
Myös oma vessa ja suihku on ikävöityjen asioiden listalla. On melko rasittavaa kuljettaa vessapaperia aina mukana vessaan. Sama juttu suihkusaippuan ja shampoon kanssa. Suihkusta ei voi kävellä pelkkä pyyhe päällä keittiöön keittämään kahvia ja sitten sohvalle löhöilemään. Tottumiskysymyksiä toki. Osaapahan ainakin arvostaa omaa kotia ja rauhaa sitten Suomessa.
Vaikka tämä ei olekaan ensimmäinen kerta, kun jaan huoneen, en ole siltikään tottunut asiaan. Kämppikseni opiskelee yömyöhään, mikä ei iltaihmisenä minua haittaa. Toisaalta joskus vaan haluaisi loikoilla sängyllä päiväunilla tai kun on vapaapäivä, katsoa läppäriltä videoita yms. ilman, että samassa huoneessa on joku. Viime viikolla kämppis oli jostain syystä vanhempiensa luona ja kävi sieltä käsin luennoilla, eli näimme pikaisesti maanantaina kun tulin Pekingistä ja sitten pikaisesti perjantaina kun hän haki jotain tavaroita ja seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Ah, mikä ihana rauha olikaan. Kieltämättä yksin olemista vaan välillä kaipaa todella paljon.
Sateisella säällä jengi jättää sateenvarjonsa asuntolan käytävälle kuivumaan ja joskus on vaikea pujotella sateenvarjoviidakosta läpi.
Eniten Suomesta kaipaan pieniä asioita. Sitä, että on oma asunto, eli kenenkään muun aikataulut eivät vaikuta om heräämis- ja nukkumaanmenoaikoihini. Oma pieni keittiö, jossa saa laittaa ruokaa ja myös uuni, kun tekee mieli joskus leipoa tai paistaa kaupan valmis valkosipulivoipatonki. Ylipäätään ruoka on asia, jota kaipaan. Yliopiston kantiinien taso on hyvin vaihteleva, varsinkin kasvisruokaa on välillä hankala löytää. Onneksi on vegaaninen kantiini Vegether. Vaikka syön myös lihaa, eivät kaikki liharuuat täällä miellytä. Halvin ruoka-annos on riisiä yhdellä tai kahdella lisukkeella ja usein lisukkeet eivät mitään kovin laadukasta lihapataa ole.
Hongkongissa ei juurikaan alueen koon ja tiheän asutuksen vuoksi ole omaa ruokatuotantoa, joten suurin osa ruuista on tuontituotteita. Esimerkiksi yksi 125 gramman mozzarellajuustokimpale voi hyvin maksaa kaupassa lähes 7 euroa ja 250 gramman margariinipakettia ei saa alle 3 eurolla. Omassa keittiössä on sekin etu, että tavarat voi jättää sinne eikä niitä tarvitse säilyttää omassa huoneessa. Ostin jokin aika sitten viimein kattilan (11 euroa, Ikea) ja onkin ollut mukava kokata pastaa linssi-tomaattikastikkeessa. Onpahan jotakin vaihtelua ainaisille nuudeleille.
Myös oma vessa ja suihku on ikävöityjen asioiden listalla. On melko rasittavaa kuljettaa vessapaperia aina mukana vessaan. Sama juttu suihkusaippuan ja shampoon kanssa. Suihkusta ei voi kävellä pelkkä pyyhe päällä keittiöön keittämään kahvia ja sitten sohvalle löhöilemään. Tottumiskysymyksiä toki. Osaapahan ainakin arvostaa omaa kotia ja rauhaa sitten Suomessa.
Vaikka tämä ei olekaan ensimmäinen kerta, kun jaan huoneen, en ole siltikään tottunut asiaan. Kämppikseni opiskelee yömyöhään, mikä ei iltaihmisenä minua haittaa. Toisaalta joskus vaan haluaisi loikoilla sängyllä päiväunilla tai kun on vapaapäivä, katsoa läppäriltä videoita yms. ilman, että samassa huoneessa on joku. Viime viikolla kämppis oli jostain syystä vanhempiensa luona ja kävi sieltä käsin luennoilla, eli näimme pikaisesti maanantaina kun tulin Pekingistä ja sitten pikaisesti perjantaina kun hän haki jotain tavaroita ja seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Ah, mikä ihana rauha olikaan. Kieltämättä yksin olemista vaan välillä kaipaa todella paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti