Ensimmäinen viikko on jo takanapäin. Vaihtareille järjestetty orientaatio kesti keskiviikosta perjantaihin eli lauantaihin asti majoituimme väliaikaisissa asuntoloissa keskellä kampusta. Sunnuntaina ohjelmassa oli muutto varsinaisiin asuntoloihin eri puolille isoa kampusta. Onneksi yliopisto oli järjestänyt matkatavaroille kuljetuksen, eli rinkan kanssa ei tarvinnut lähteä seikkailemaan. Se oli siksikin järkevää, että kampuksen sisälle kulkevat bussit ajavat muutaman kerran tunnissa ja ovat ruuhka-aikaan täpötäysiä. Monta sataa vaihto-opiskelijaa isojen laukkujensa kanssa olisi aiheuttanut kaaoksen busseissa.
Palataan kuitenkin maanantaihin eli viimeiseen päivääni koti-Suomessa ennen lähtöä. Kaikki meni mukavasti aamupäivästä ja pakkailin viimeisiä tavaroita reppuuni. Joskus yhden jälkeen tarkistin puhelimeni Finnair-sovelluksesta, montako päivää paluuseen on sillä sovellus näyttää olemassa olevien varausten tiedot. Hämmennyin, kun klo 23.50 lähtevän Hongkongin lennon sijaan siellä olikin klo 18.20 lähtevälle Pekingin lennolle tarkastuskortti. Ajattelin ensin, että syynä on lennon ylibuukkaus. Lähtöselvitystä tehdessäni kun oli tullut ilmoitus, että Hongkongin lento on ylibuukattu ja yhtiö etsii vapaaehtoisia, jotka voisivat tarvittaessa vaihtaa lentoa. En suostunut, mutta ajattelin, että kenties siirto Pekingin lennolle johtuisi siitä.
 |
| No olisin päässyt kokemaan jos ette olis rikkonu perhana sitä konetta. |
Pari minuuttia myöhemmin sain Finnairilta tekstiviestin, jossa ilmoitettiin Hongkongin lennon olevan peruttu. Syyksi ilmoitettiin tekninen vika, mutta tiesin että tosiasiallinen syy oli sunnuntaiaamuinen vahinko Helsinki-Vantaalla. http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-2000001249563.html Yksi Finnairin uusista A350-koneista törmäsi alhaisella nopeudella matkustajasiltaan ja sai vaurioita vasempaan siipeensä ja moottoriinsa. Koska lentokonebongaus ja Flightradarin tutkiminen kuuluvat ajanviettotapoihini ja koska sunnuntai-illan Hongkongin lento lähti vasta maanantaiaamuna samaisen konerikon vuoksi, osasin tavallaan odottaakin mahdollisia muutoksia. Ennemmin tosin olisin odottanut lähdön siirtymistä tiistaiaamuun.
Soitin välittömästi Finnairin antamaan palvelunumeroon ja kerroin, että Pekingin kautta lentäminen ei onnistu. Vanhempieni luota on neljän tunnin ajomatka lentokentälle ja baggage dropin sulkeutumiseen ja koneeseennousun alkamiseen oli aikaa melko tasan neljä tuntia ja koneen lähtöön viisi. Virkailija lupasi palata asiaan, mutta soittelin puolen tunnin päästä takaisin. Lopulta paras vaihtoehto, jolla olisin ennen keskiviikkoaamuna klo 9.30 alkavaa tervetulotilaisuutta perillä Hongkongissa, kulki Singaporen kautta. Finnairin lento Singaporeen lähtisi klo 23.55 eli viisi minuuttia alkuperäisen peruutetun Hongkongin lennon jälkeen ja olisin HK:ssa paikallista aikaa tiistai-iltana kello 23.40. Pitkä ja mutkikas matka, mutta perille olisi päästävä. Stam1na-fanina tuli väistämättä mieleen: Kaksi reittiä, yksi suunta. Heh heh...
Olin lentokentällä hyvissä ajoin, sillä junavaihtoehdot olivat joko 18.50 saapuva tai 21.55 saapuva juna. Rinkka painoi lähtöselvityksessä 24.9 kg kun raja olisi ollut 23 kg. Ystävällinen virkailija ei kuitenkaan perinyt lisämaksuja sumpliessaan minulle tarkastuskortteja, joita automaatti ei halunnut tulostaa. Kiitos hänelle. Voin myös kertoa, että reppuni ylitti muutamalla kilolla käsimatkatavaralle sallitun 8 kg rajan. Olin hieman yllättynyt, että olin niinkin rennossa fiiliksellä lentokentällä. Minua ei jännittänyt, olin rauhallinen.
Lento Singaporeen meni yllättävän mukavasti. Ruuassa ei ollut valittamista. Nukuin suurimman osan aikaa ja kuuntelin musiikkia. Täytyy myös mainita, että katsoin vuoden 2015 version Heidi-elokuvasta. Siis se pikkutyttö Sveitsin Alpeilla nyrpeän isoisän kanssa -elokuva. Isoisää näytteli Perikato-elokuvan Hitleriä esittänyt Bruno Ganz ja muutkin näyttelijät puhuivat melko leveää sveitsinsaksaa, mikä hymyilytti kovasti, kuten myöskin ihanat lumihuippuiset alppimaisemat. Singaporessa söin melko edukkaan päivällisen jatkolentoa odotellessani.
Singaporen Changia on kehuttu maailman parhaaksi kentäksi ja paljon siellä olikin kaikkea. Minulta kenttä saa kuitenkin miinusta kahdesta asiasta. Toinen on se, että turvatarkastus on vasta juuri ennen lähtöporttia, eli jos vaihdat kentällä konetta, joudut myös menemään turvatarkastuksen läpi vaikka olisit tarkastuksessa käynyt jo Helsingissä. Eniten se ärsytti siksi, että jouduin tyhjentämään vesipulloni ja täyttämään sen uudelleen sekä taiteilemaan läppärini pois repusta ja takaisin reppuun. Lisäksi jostakin syystä lähtöportilleni A18, jonne oli yhteinen turvatarkastus ja turvatarkastuksen jälkeinen varsinainen porttialue porttien A16-A19 kanssa, ei päässyt kuin 45 minuuttia ennen koneen lähtöä, sillä he halusivat hoitaa Jakartan koneen matkustajat ensin pois alta. En ymmärrä systeemiä.
Lento Singaporesta Hongkongiin sujui melko leppoisasti ja Singapore Airlines tarjosi myös maittavan aterian. Plussaa siitä, että kahvin kanssa sai jälkiruuaksi Magnum-jäätelön. Hongkongissa pääsin passintarkastuksesta melko nopeasti läpi, sillä sain mennä resident-jonoon visitor-jonon sijaan. Muille tulevaisuudessa Hongkongiin vaihtoon tuleville kerrottakoon, ettei koneessa tarvitse täyttää sitä maahantulolappua vaan passintarkastuksesta saa opiskelijaviisumiin nidottavan kuitin maahan saapumisesta. Samainen kuitti mahdollistaa poistumisen Hongkongista ja paluun takaisin niin kauan kuin opiskelijaviisumi on voimassa.
Koska lento laskeutui klo 23.40, MTR-junat eivät kulje kovin pitkään puolen yön jälkeen enkä olisi keskellä yötä halunnut seikkailla tavaroideni kanssa, otin suosiolla taksin yliopistolle. Hintaa tuli noin 260 $ eli noin 30 €. Kommelluksilta ei vältytty saapuessakaan sillä kuski ajoi hieman väärälle puolelle rakennusta. Onneksi löysin oikean oven ja sain vietyä tavarat huoneeseen. Nukkuminen ja suihku eivät ehkä koskaan ole tuntuneet niin hyvältä kuin tiistai-keskiviikko välisenä yönä.
 |
| Pirteä matkustaja saapui Singaporeen. |
Joissakin asuntoloissa (esimerkiksi Chung Chin Pentecostal Mission Hall Low Block, jossa majoituin orientaatioviikolla, kuva yllä) on kolmen hengen huoneita, mutta WYS:issä on vain kahden hengen huoneita. Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että kuulin kämppikseltäni, ettei suinkaan ole helppoa saada asuntolapaikkaa. Asuntolassamme on 600 vuodepaikkaa, joisa 60 % on varattu ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Ylempien vuosikurssien opiskelijat joutuvat taistelemaan jäljellä olevista paikoista ja ilmeisesti kaikenlainen harrastuneisuus vaikuttaa, siksi kämppikseni pohtikin pariin harrastekerhoon liittymistä. Meitä vaihtareita on tänä syksynä 38 eli ei kovin paljon. Toisaalta se on mukavaa, mutta samalla myös hankalaa. Samoilla kursseilla ei ole kovin montaa vaihtaria ja asuntolastani olen tutustunut vain muutamaan ja joidenkin muiden kanssa jutellut pari kertaa.
