Erinomaista lahjakkuutta

Olen suorastaan loistava, mitä tulee blogin unohtamiseen. Viimeksi tein päivityksen lokakuun lopussa Hongkongista. Nyt on maaliskuun loppu. Tässä välissä olen ehtinyt muuttaa Hongkongista pois, reissata ympäri Aasiaa, käydä risteilemässä Karibialla, pyörähtää pikaisesti Koti-Suomessa ja muuttaa kevääksi Prahaan. Ei huonompi saavutus näin lyhyessä ajassa. Edetään kuitenkin kronologisesti loppusyksystä eteenpäin, unohtamatta syksyisiä seikkaluja Manner-Kiinaan puolella. Jonkinlainen ikävä Hongkongiin on myös nostanut viime aikoina päätään.

Cheung Chaun saaren satama lokakuussa.

Marraskuu oli varsin opiskeluntäyteinen, sillä useammalla kurssilla oli erilaisia ryhmätöitä ja esitelmiä, joiden tekemiseen kului vaihtelevasti aikaa. En ole kovin kärsivällinen ihminen, joten muutamaan otteeseen meinasi mennä hermot paikallisten hermoiluun ja siihen, että yksittäisten PowerPoint-sivujen yksittäisiä tekstejä hiottiin niin perusteellisesti. Toki ymmärrän, että paikallisille hyvät arvosanat ovat tärkeitä ja opiskelumenestys vaikuttaa moneen asiaan. Positiivisena uutisena kuulin marraskuussa, että Tampereen yliopisto ilmeisesti laskee Hongkongin opintopisteet niin, että 3 paikallista unitia vastaakin kuutta suomalaista opintopistettä/ECTS:ää kandikurssien osalta ja ilmeisesti maisteritason kursseissa jopa 7,5! Tai ainakin näin kv.toimisto suosittelee. Lopullisestihan asiasta päättää opiskelijan oma tiedekunta (joiksi tieteenalayksiköt eli schoolit taas muuttuivat 1.1.2017). Eli Suomeen palattuani pääsen neuvottelemaan asiasta kurssien hyväksiluvun yhteydessä. Toisin sanoen siis suoritin syksyllä mitä luultavimmin 31,5 opintopistettä enkä 25 kuten aiemmin luulin. Olisin toisin sanoen aivan hyvin voinut tiputtaa yhden kurssin pois ja elää rennompaa elämää. Toisaalta teemojen puolesta kaikki kurssini olivat kuitenkin mielenkiintoisia. Lisäksi vapaa-aikaa kuitenkin oli melko paljon, joten sinänsä kurssimäärä oli ok.

 

Lokakuussa kävimme turismikurssin opintomatkalla Cheung Chaun saarella. Laivamatka Centralilta kesti vajaan tunnin. Saari on vanha kalastajasaari ja melko erilainen muuhun Hongkongiin verrattuna. Saarelta löytyi myös ihanaa hiekkarantaa, eli Hongkong ei todellakaan ole vain pilvenpiirtäjiä. Retken tarkoituksena oli tutustua nykyisiin ja mahdollisiin turistikohteisiin saarella. Retki oli erittäin mielenkiintoinen ja oli mukava päästä kurssin ihmisten kanssa luokkahuoneen ulkopuolelle.

Marraskuussa oli luvassa kaksi opintoretkeä lisää. Kestävä kaupunkiliikenne -kurssin porukalla vuokrasimme pyörät läheltä Tai Wain MTR-asemaa ja pyöräilimme rannan pyörätietä pitkin noin 15 kilometriä Tai Po'n alueelle. Tietyissä paikoissa Hongkongissa on todella hyvät pyöräilyreitit, mutta esimerkiksi ydinkeskustassa pyöräileminen on miltei mahdotonta ja CUHKin kampus taas on niin mäkinen, ettei pyöräily onnistu. Rantaa pitkin voi kuitenkin pyöräillä ja useilla MTR-asemilla oli pyöräparkkeja, joihin pyörän voi jättää ja sitten mennä junalla esim. keskustaan töihin. Retken ajatus oli sekä tutustua pyöräreittiin, että myös analysoida sen mahdollisia ongelmakohtia, kuten vaarallisia risteyksiä. Tuntui mukavalta päästä pitkästä aikaa pyöräilemään.

Samaisen viikonlopun toinen matka oli turismikurssin retki Yim Tin Tsain saarelle. Kyseessä on pieni saari, jonne ei juurikaan kulje julkisia veneitä. Saarella on eräänlainen kotiseutumuseo ja lisäksi katolinen kirkko, joka on jonkinlainen pyhiinvaelluskohde. Saari oli sympaattinen ja turismi siellä on vielä aivan alkutekijöissään. Oli hienoa päästä tutustumaan tällaiseen piilotettuun helmeen. Reissulla tutustuin myös samalla kurssilla olleeseen hongkongilaistyttöön, joka oli viime vuonna vaihdossa Tampereella. Lisäksi juttelin hänen kaverinsa kanssa, joka puolestaan oli ollut Skotlannissa vaihdossa ja osasi jostain syystä puhua norjaa. Juttelimme pitkään sekalaisella skandinaviskalla ja oli mielenkiintoista puhua mm. Suomen politiikasta.

Asuminen yliopiston asuntolassa

Yksi merkittävimmistä eroista Tampereen ja Hongkongin välillä on asumisessa. Tampereella, kuten myös lukioaikanani Kuopiossa asuin pääasiassa yksin. Lukuunottamatta kahden hengen soluasunnossa vietettyä lukuvuotta 2009-2010 sekä Salzburgissa vietettyä syksyä 2013, jolloin asuin italialaisen kämppiksen kanssa samassa asuntolahuoneessa, olen asunut yksin syksystä 2007 lähtien.

Täällä Hongkongissa asuntolahuoneellani on kokoa ehkä 12-13 m2. Ottaen huomioon, että viimeisin Tampereen kotini oli 39 m2 yksiö, on muutos aika iso. Etenkin kun keittiö ja suihkut&vessat ovat kerroksen yhteiset. Toisaalta asuntolassa on myös omat etunsa. Hongkongissa asuminen on muuten todella kallista ja ihmiset asuvat ahtaasti. Yksityisen vuokrakämpän saaminen ei siis ole helppoa. Asuntolan vuokra koko syksyltä on noin 640 euroa ja lisäksi 100 euron takuumaksu, jonka saa takaisin poismuuton jälkeen. Asuminen on siis halpaa kampuksella.

Tiettyjä pieniä outouksiakin on. Huoneissa on tuuletin ja ilmastointilaite. Ilmastointilaitteen käyttö maksaa yhden dollarin per kilowattitunti, mutta ilmastointi viilentää huonetta mukavasti, joten olen sitä paljon käyttänytkin. Yhden dollarin kulumiseen saattaa joskus mennä yksi tunti, jos viilentää huonetta tehokkaasti tai sitten enemmän aikaa, kun esim. yöllä olemme usein laittaneet tehot keskitasolle ja ääntä vaimentavan unikytkimen päälle. Rahaa siihen menee silti. Toinen kummastus on vessapaperin puute. Yleisissä tiloissa, kuten luentorakennuksissa ja collegemme alakerran vessoissa on vessapaperia, mutta asuinkerroksissa jokaisen pitää hankkia itse paperinsa. Joskus on hieman turhauttavaa, kun esim. kotiin palatessa luennoilta haluaisi mennä vessaan ja joutuu sitten penkomaan laukusta nenäliinoja tai juoksemaan huoneeseen vessapaperirullaa hakemaan.

Oma puoleni huoneesta.

CUHK on jaettu yhdeksään collegeen ja jokaisella opiskelijalla, myös vaihtareilla on oma koticollege. Myös asuminen on järjestetty collegeittain. Joillakin collegeilla, kuten tällä Wu Yee Sunilla, jossa itse asun, on vain yksi rakennus, kun taas vanhimmat colleget eli United, New Asia ja Chung Chi koostuvat useista eri rakennuksista. Asuntoloiden taso on vaihteleva. Osa on rakennettu 1970-80 -luvuilla ja on huonommassa kunnossa. Vaihtoon hakiessa sai esittää toiveen asuntolasta, vaihtoehtoina kansainväliset I-Houset, joissa kolmasosa asukkaista on paikallisia, kolmasosa Manner-Kiinasta ja kolmasosa vaihtareita. Myös I-Houseissa asuvilla on oma nimetty koticollege. Muut vaihtoehdot asumiselle ovat asuntolat, joissa ei ole pakollisia illallisia (Wu Yee Sun, Shaw, United, Lee Woo Sing, Chung Chi ja New Asia) ja kolmantena asuntola, joissa on ti-ke-to pakolliset yhteiset illalliset (C.W. Chu, Morningside ja S.H. Ho).

Asuntolasta löytyy musiikkihuone, jossa on piano ja kitara!

En tiedä, millä perusteella vaihtarit on jaettu asuntoloihin. Esimerkiksi Oulun yliopiston vaihtareilta kuulin, että heidät sijoitetaan aina United collegeen. Oheisesta linkistä pääsee lukemaan ja katselemaan muutaman vuoden takaisia kuvia erään oululaisen vaihtarin asuntolasta: https://onceinhongkong.wordpress.com/2012/01/16/adam-schall-residence/
Minä asun Wu Yee Sun -collegessa ja muut tamperelaiset tänä syksynä täällä olevat Shaw'ssa ja Lee Woo Singissä. Tampereen yliopiston vanhoista matkakertomuksista ei kaikista käy ilmi koticollege, mutta ainakin osa on ollut Shaw collegessa. En siis osaa sanoa, sijoitetaanko tampereleiaset aina toiveista riippumatta juuri näihin. Tiedän myös joitakin muunmaalaisia vaihtareita, jotka ovat kertoneet kaikkien heidän kotiyliopistostaan tulevien menevän aina tiettyyn collegeen.

Joissakin asuntoloissa (esimerkiksi Chung Chin Pentecostal Mission Hall Low Block, jossa majoituin orientaatioviikolla, kuva yllä) on kolmen hengen huoneita, mutta WYS:issä on vain kahden hengen huoneita. Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että kuulin kämppikseltäni, ettei suinkaan ole helppoa saada asuntolapaikkaa. Asuntolassamme on 600 vuodepaikkaa, joisa 60 % on varattu ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Ylempien vuosikurssien opiskelijat joutuvat taistelemaan jäljellä olevista paikoista ja ilmeisesti kaikenlainen harrastuneisuus vaikuttaa, siksi kämppikseni pohtikin pariin harrastekerhoon liittymistä. Meitä vaihtareita on tänä syksynä 38 eli ei kovin paljon. Toisaalta se on mukavaa, mutta samalla myös hankalaa. Samoilla kursseilla ei ole kovin montaa vaihtaria ja asuntolastani olen tutustunut vain muutamaan ja joidenkin muiden kanssa jutellut pari kertaa.

Huone muuttopäivänä.

Paluu maailmalle

On taas aika herätellä blogia vaihtoonlähdön merkeissä. Kuten Itävallasta palatessani, tai ehkä jo siellä ollessani kirjoitin, halusin ja haluan ehdottomasti lähteä yliopistovaihtoon myös maisterivaiheen opintojen aikana. Aloitin syksyllä 2015 journalistiikan maisteriopinnot ja halusin suorittaa ensimmäisen vuoden opinnot rauhassa.

Wu Yee Sun college / Kuva: Panoramio.com

Pitkäaikaisena ajatuksenani oli lähteä syksyksi 2016 Nordplus-ohjelman kautta Islannin pääkaupunkiin Reykjavikiin ja sitten kevääksi 2017 Erasmus-vaihtoon joko Belgian Gentiin, Prahaan tai Budapestiin. Kuitenkin tammikuussa 2016 hieman ennen syksyn 2016 vaihtohaun umpeutumista keskustelin vaihtoon lähtemisestä joidenkin opiskelukavereideni kanssa ja aiemminkin pinnan alla kummitellut Aasia nousi jälleen esiin. Olin hylännyt joitakin Aasian vaihtokohteita siksi, että syyslukukausi jatkuisi liian pitkälle kevääseen 2017 ja osassa opetus alkaisi turhan aikaisin kesällä 2016. En halunnut lähteä vaihtoon heinäkuussa. Kuitenkin Hongkongista löytyi mielenkiintoinen yliopisto, jonka kurssitarjontakin vaikutti hyvältä, The Chinese University of Hong Kong eli CUHK. Koska opiskelen erillisessä maisteriohjelmassa, tarvitsin pääaineen professorilta puollon. Käytännössä tämä tarkoitti vain proffan kv-toimistoon lähettämää "vaihtoonlähtö ok"-sähköpostia pitkän suosituskirjeen sijaan. Huhtikuussa sain myös kuulla toisen ilouutisen: Tampereen yliopisto haluaa minusta eroon myös kevääksi 2017 eli Praha ja Erasmus ovat tosiasia, mikäli vain Kaarlen yliopisto minut sinne haluaa ottaa. Asia varmistuu joskus marras-joulukuussa.

Maisema collegen pihalta / Kuva: Panoramio.com

Viime helmikuussa sain tietää tulleeni valituksi Tampereen yliopiston puolesta. Hongkongin oma hakuaika oli maaliskuun lopussa. Hyväksymistieto sieltä tuli kesäkuun alussa ja sitten pitikin kiireellä täyttää heidän omat hakupaperinsa ja toimittaa ne tulostettuna TaY:n kv-toimistoon, josta ne lähetettiin postitse Hongkongiin. Viisumitarran sain tällä viikolla kuriiripostina kotiin. Lähtö on ensi maanantaina eli 29.8. kello 23.50 Finnairin suoralla lennolla. Perillä Hongkongissa olen tiistaina klo 14.30 paikallista aikaa. Pääsen myös testaamaan Finskin uuden A350-lentokoneen, mikä tietenkin ilahduttaa lentokonebongarin mieltä kovasti.

Finskin eka A350 saapumassa Helsinkiin lokakuussa 2015. Kuva by me

Vaikka olenkin Suomessa maisterivaiheen opiskelija, hain vaihtoon kandina, koska CUHK takaa kaikille kandivaihtareille asuntolapaikan ja maisteritason opiskelijoille paikan saanti on epävarmaa ja asuntola myös kalliimpi. CUHK on ainoani Hongkongin yliopistona jaettu collegeihin. Jokainen opiskelija kuuluu johonkin collegeen ja opiskelijat asuvat oman collegensa asuntolassa. Myös vaihto-opiskelijat saavat oman "koticollegen". Oma collegeni on Wu Yee Sun, joka on nimetty samannimisen hongkongilaispankkiirin mukaan. Asuntolassani on noin 600 paikkaa ja tulen asumaan kahden hengen huoneessa, todennäköisesti paikallisen opiskelijan kanssa. Kieltämättä hieman jännittää, vaikka asuinhan Itävallassakin jaetussa huoneessa. Lähtöön on aikaa vain muutama päivä, pakkaamista pitäisi ehkä jo alkaa miettiä?

Näkymä Wu Yee Sun collegen kahden siiven välissä olevalta terassilta (Kuva: CUHK)

Lyhyehkö tilannepäivitys

Pahoittelut etten ole ehtinyt bloggaamaan hetkeen. Lähdin viime viikon torstaina kohti Tanskaa AFS:n vapaaehtoiskoulutukseen ja palasin Alppimaahan vasta tiistai-iltana melko myöhään. Univelka ja väsymys olivat sitä luokkaa, ettei bloggaaminen innostanut. Eilen ja keskiviikkona taas aika meni koulussa ja tapellessa kotona superhitaan nettiyhteyden kanssa. Kaiken kukkuraksi läppärini ei suostu yliopistolla yhdistämään nopeampaan ja parempaan verkkoon, vaan on pakko käyttää sitä huonompaa. En oo toistaiseksi keksinyt missä vika on, sillä iPadin ja iPhonen sain ihan sujuvasti konffattua yhdistämään siihen suojattuun eduroam-verkkoon. Kaikenkaikkiaan siis nettiinpääsy on ollut hieman kortilla.

Tanskan reissusta tulossa lisää juttua lähipäivinä, samoin tänä viikonloppuna koittavasta yliopiston vaellusexcusta Hohe Tauernille.

Ajatusten virtausta

Eteenpäin sano mummo lumessa. Paitsi lunta täällä ei kyllä ole, tän viikon keskilämpötila on ollut +20c ja vähän päälle. Ei se huono ole, mutta rinteeseen on vähän paha lähteä.

Tän viikon maanantaina päätin suosiolla jättää kesken sen tekstianalyysin kurssin, oon liian huono ja mua vaan ahdistaa siellä kurssilla. Mieluummin käyn sitten Suomessa sen SAKA11-kurssin ens vuonna. Muuten yliopistolla on ollut melko leppoisaa, vaikka toisaalta se leppoisuus myös ahdistaa kun ei ole tekemistä. Ehkä mussa on vaan joku rakennevirhe tai jotain, mutta kavereiden hankkiminen on vaikeeta. En oo kovin monella samalla kurssilla muiden vaihtareiden kanssa ja niillä tuntuu tosi monella olevan jo niin paljon omia piirejään, ettei sinne pääse mukaan. Tulee ikävästi kaikuja menneisyydestä mieleen. Toisaalta saksankielisellä Itävalta-kurssilla juttelin pitkään Vladkan kanssa ja sain jopa Bischofhofenin lippuni. Hommattiin siis yhdessä liput Keski-Euroopan mäkiviikon päätösosakilpailuun loppiaisena. Hieno juttu! Capoeiraan en jaksanut maanantaina mennä, mutta kävin ekaa kertaa salilla torstaina. En mä kovin pitkään jaksanut treenata, vajaan tunnin, mutta jostainhan se on aloitettava. Sanoisin, että laitteet oli samaa tasoa kuin Atalpassa, eli hyvät ja bonuksena päiväsaikaan kaukana ikkunasta siintävä Untersberg.

Kun arki on alkanut asettumaan aloilleen, on ollut aikaa mietiskellä. Haluan ehdottomasti käyttää sen Erasmus-vaihtoni ja Tampereen yliopistolle on myös nyt tullut uutena mahdollisuuten north2north-vaihto, joka suuntautuu arktisen alueen maihin ja vaihdon opintojen tulee jotenkin liittyä pohjoisuuteen, Kanada ja Islanti siintävät siis myös silmissäni. Toisaalta en halua suunnitella asioita liian pitkälle, toisaalta taas tietty ajatus tulevaisuudesta myös vakauttaa ja antaa toivoa. Näin pitkään masennusta sairastaneena se, ett tulevaisuudessa on jotain mitä odottaa, on monesta osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kandin teen ensin. Olisi kiva saada edes se välitutkinto yliopistosta niin olisi jotakin konkreettista saavutettu. Eikä siihen ole edes kuin vajaa puolitoista vuotta.

Salzburg on melko pieni kaupunki ja ehkä jopa hieman tylsähkö, joten tänne en usko palaavani. Tottakai olisi kiva viettää pari kuukautta Alpeilla laskemassa, mutta Salzburgissa en uskoisi viihtyväni kovin pitkään. Jollakin tapaa on alkanut myös konkreettisemmin valaistua ihmisten merkitys, ehkä en ole sitä aiemmin ajatellut kun Suomessa on ollut aina niin paljon tekemistä, vaikkei aina niitä kavereita ehkä. Ei se arki täällä ole niin kovin hohdokasta ja itseasiassa voisin jopa sanoa, että tylsempää kuin Suomessa, poislukien yliopiston hienon kattoterassin, vanhan kaupungin ja Alppimaisemat. Siis kun luentoja on vähän ja oikeastaan vain portugalista ja Österreich-kurssilta tulee kotitehtäviä ja aamuisin ei tartte herätä 7:30 niin mielellään sitä nukkuu vaikka kymmeneen. Vanha kaupunki on nätti, muttei sielläkään loputtomasti jaksa kierrellä.

Ehkä jollain tapaa siinä on sekin, että myös asunto vaikuttaa. Oon jutellu kämppiksen kanssa tosi paljon viime päivinä ja se on tosi hyvä juttu, mutta tottakai se vaikuttaa, ettei ole omaa rauhaa. Ehdottoman masentava asia on yhteiskeittiö. joka on aina likainen ja tänään ei tullut ollenkaan keittiössä vettä eli teeveden vein keittiöön tyhjässä kokispullossa. Lisäks pyykkipäivä jäi haaveeksi kun talon ainoa pesukone ei toiminut. Kuitenkin esim. Radstadtissa vanhempien kanssa siellä pienessä lomamökissä vuorimaisemia ihaillessa tuli sellainen fiilis, että voishan tämmösessä paikassa pidempäänkin asustella.

Täytyy myöntää, että poden eräänlaista tekemättömyys-stressiä. Ilmeisesti tämä on vaihtareiden keskuudessa jos nyt ei yleistä niin kohtalaisen yleistä ainakin. Olen Itävallassa vain yhden lukukauden, eli toisin sanoen jo kahden kuukauden päästä olen joululomalla kotona(ainiin pitäis varata paluu ja kotiinpaluu -lennot tammikuulle) ja sen jälkeen onkin enää kuukausi täällä jäjellä. Hirveästi olisi nähtävää ja koettavaa, mutta riittääkö aika?! Ensi viikonloppuna olen Tanskassa, Tanskan AFS:n UddannelsesBazar-vapaaehtoiskoulutuksessa, jota kovasti hehkutettiin viimekesäisessä Summer Summitissa. Seuraavana viikonloppuna on yliopiston kv-toimiston "kulttuuriretki" Hohe Tauernin kansallispuistoon, luvassa vaellusta ja muuta hauskaa. Sitten 15.-17.11 viikonlopuksi varasin spontaanisti reissun Sveitsiin. Olisin halunnut Geneveen, mutta aikataulut ja halvat liput eivät onnistuneet, menen siis Zürichiin. Voinpahan ainakin sanoa käyneeni ihan kunnolla Sveitsissä enkä vain Ischglistä käsin noin neljän rinteen verran rajan toisella puolen vuoden 2012 TTHP Alppireissulla. :D Lisäksi olisi kiva käydä Linzissä ihan ajan kanssa, ihmettelemässä onko Innsbruck muuttunut sitten kesän 2009, käydä Wienissä, Budapestissä ja Prahassa. Ikisuosikkini Amsterdam ja Berliini houkuttelisivat myös, kun täältä nyt helpommin pääsisi. Kämppikseni suositteli kovasti Venetsiaa, mutta pitää nyt katsoa ja miettiä. Toki pitää ottaa huomioon sekin, että haluan laskemaan niin paljon kuin mahdollista.

Aiemmin kerroinkin hieman laskettelusta. Noin puolen tunnin matkan päässä on Werfenweng ja Gaissau-Hintersee, jotka ovat hieman pienempiä keskuksia. Lisäksi kauempana ovat mm. Flachau tunnin päässä ja sitten kauempana vielä mm. Kitzsteinhorn-Kaprun ja Schladming, Saalbach Hinterglemm yms. Niitähän riittää. Ongelma on se, että moneen paikkaan on ilmainen bussikyyti Salzburgista, mutta kyydit alkavat vasta 21.12 jolloin olen jo Suomessa. Ja tietenkin useimmissa keskuksissa laskukausi alkaa joulukuun puolessavälissä tai ehkä 7.12 tienoilla.

Arki rullaa eteenpäin

Pikku hiljaa yliopiston kurssit on päässeet vauhtiin. Jonkun verran muuttelin kurssivalintojani, sillä muutama kiinnostava kurssi oli jo täynnä. Hieman mietitytti se, etten ottanut varsinaisia saksan kielikursseja, tosin en innostunut ajatuksesta, että sitä kurssia olisi kolme kertaa viikossa koko lukukauden. Uskon parantavani kielitaitoani muutenkin. Tällä hetkellä käyn rikossosiologian (4op), saksan tekstianalyysi (3op), Itävallan kielen ja kulttuurin (4op), portugalin kielikurssin (4,5op), Eu-politiikan johdantokurssin (3op), globaalien ongelmien (2op), kroatian alkeiden (3op) ja Itävallan&Keski-Euroopan politiikan ja historian(3op=) kursseilla. Lisäks myöhemmin syksyllä on vielä portugalin käytänöön kurssi elokuviin liittyen ja siitä tulee 3op. Tuossa on onneksi varaa tiputtaa jokin kurssi poiskin, jos tuntuu liian rankalta. Aikataulullisesti noi menee niin, että maanantaina ja tiistaina on eniten koulua ja keskiviikkoisin ja torstaisin vaan yks kurssi, eli siis pehmeä laskeutuminen viikonloppuun. Se mahdollistaa myös reissailut viikonloppuisin.

Arki on pikkuhiljaa alkanut sujumaan kun kurssit ovat kunnolla päässeet vauhtiin. Täällä kurssi-ilmoittautumisen voi perua noin kahden viikon ajan kurssin alettua, jos tuntuu siltä ettei kurssi kiinnostakaan. Jos sen jälkeen jättäytyy pois, niin ilmeisesti opintorekisteriin tulee "hylätty"-merkintä tai jotain, ei ole ihan varma. Toki myöhemminkin voi jäädä pois jos ei vaan huvita, ei kukaan väkisin sinne kurssille ole raahaamassa. Saksan kanssa menee koko ajan paremmin, kun sitä tietenkin päivittäin käyttää. Se, mitä Itävallassa suoranaisesti inhoan, on tietty byrokratia ja sen mukanaan tuomat pulmat. Sain viikko sitten vihdoinkin opiskelijakorttini. Sen avulla voin siis osoittaa olevani opiskelija ja sille voi ladata rahaa, jotta voi esim. tulostaa ja kopioida yliopistolla dokumentteja. No, rahan siirtäminen kortille onnistuu joko itävaltalaiselta pankkikortilta automaatilla tai sitten yliopiston taloustoimistossa, jonne ei kuulemma kannata mennä, koska se mies siellä on "todella kiireinen" eikä hänellä ole oikein tämmöisille asioille aikaa.

No, perjantaina sain pankiltani Sparkasselta puhelun, että korttini olisi noudettavissa. Olihan se. Muuten hyvä, mutta onnistuin nostamaan käteistä kortilta, mutta kaupassa maksaminen tai tälle quick chip-sirulle(jollainen pankkikortissani ja opiskelijakortissani on) rahan siirtäminen ei onnistunut, koska "tilillä ei ole rahaa/raja ylitetty". No, perjantaina en asiaa ehtinyt uudestaan pankkiin selvittämään. Oli suunnattava lentokentälle äitiä ja isiä vastaan. Lomailusta vanhempien kanssa lisää seuraavassa postauksessa. Maanantaina sitten menin uudestaan pankkiin, että "hei mun kortti ei toimi". No, syy miksei se toiminut oli se, että tiliä avatessani allekirjoitin vinon pinon sopimuspapereita, mukaan lukien yhden jossa erikseen sallin kortin käyttöehtojen lähettämisen mulle sähköpostilla ja toisen, jossa sallin kuvaani käytettävän kortissa. Pankkikortissani on myös ilmaiseksi kansainvälinen opiskelijakortti ISIC, jonka vuoksi naamakuva pitää siis kortista löytyä. No, quick chip ei siis toiminut, koska en ollut allekirjoittanut paperia, jossa ERIKSEEN SALLIN sen ominaisuuden käytön, sillä pankki ei moista paperia allekirjoitettavakseni antanut. Heti kun nimi oli paperissa, alkoi kortti toimia ja mystisesti myös kaupassa maksaminen onnistui, vaikka raha meneekin tililtä eikä sieltä sirulta. Hieman kyllä ärsytti koko homma.


Luennoillakin on ollut melko mukavaa. Kroatian(tai serbokroaatti, nehän on samaa kieltä Balkanilla käytännössä) opiskelu on siitä hauskaa, että se on suht samankaltaista tsekin ja venäjän kanssa, joten apua löytyy vanhasta osaamisesta. Jos siis kevään tsekin tunneilta on mitään enää muistissa. Viime kerralle piti opetella omistuspronomineja, siis minun, sinun jne. jotka taipuvat myös sanan suvun mukaan. Sitten piti tehdä lauseita perheenjäsenistä tyyliin "Minun isäni nimi on Tapio." jne. No, kun kerroin omat lauseeni tädistä ja tädin lapsista ja äidistä jne. suomalaisine nimineen, opettaja kysyi "Oletko suomalainen?!" hän oli joskus käynyt Oulussa. En siis ole missään vaiheessa aiemmin maininnut, etten ole itävaltalainen kun ei vaan ole tullut puheeksi. NYt kun opeteltiin kaupunkeja ja maita "olen kotoisin Zagrebista" "Olen kotoisin Itävallasta" asia oli ajankohtainen. Vieressä istunut miesopiskelija sitten intoutui kyselemään eräästä suomalaisohjaajasta, "Haki Haurimaki" tai jotain eli siis Kaurismäki ja keskusteltiin sitten tovi veljesten elokuvista ja siitä, mitä Mies vailla menneisyyttä -elokuvassa tapahtuu. Oli hauskaa. Piristi kummasti.

Kuten aiemmin olen varmaankin kertonut, yliopisto koostuu lukuisista eri toimipisteistä. Unipark on yksi suurimmista, samoin siitä parin kilometrin päässä sijaitseva luonnontieteiden tiedekunta. Sitten on lukuisia pienempiä ja isompia pisteitä ympäri kaupunkia. Vanhan kaupunkin yläpuolella, jonkun verran mäen päällä on eräs rakennus, jossa on Eurooppa-keskus. Siellä on lisäksi kaksi luentosalia, joissa mm. pidetään käymäni EU-politiikan kurssi. Lisäksi talossa on jotain hallintotoimistoja. Sitten on erikseen kirjasto, kv. toimisto ja rehtoraatti(?) ja oikeustieteiden rakennukset, joita on ainakin pari kolme. Tiistai on siitä kurja päivä, että yhdet luennot on siellä Eurooppa-talossa, sitten pitää mennä bussilla luonnontieteiden tiedekuntaan globaalien ongelmien ja perspektiivien kurssille ja sieltä sitten Uniparkiin kroatian kurssille. Onneks muina päivinä ei tartte ravata edestakaisin kun maanantaisinkin on 3 tuntia aikaa päästä joen rannan Rudofskailta vajaan kilometrin päähän Uniparkiin. Toisaalta kaipaan Tampereen yliopiston yhtenäistä kampusta ja sitä, että myös liikuntatilat ovat siinä vieressä. Täällä kun Fitness Zentrum, jossa käyn capoeira-kurssilla ja jonne ostin myös kuntosalioikeuden, sijaitsee eteläkaupungilla noin 15min bussimatkan päässä.

Rupertikirtag ja AFS-leiri

Toissaviikonloppuna täällä vietettiin Rupertikirtag-markkinoita. Rupert on Salzburgin suojeluspyhimys, jolta tapahtuma on saanut nimensä. Siellä oli huvipuistolaitteita, erilaisia myyntikojuja, joissa myytiin niin pikkusyötävää kuin vaatteitakinn sekä tietenkin olutteltta. Kierreltiin muiden vaihtareiden kanssa aluetta ja maisteltiin erilaisia herkkuja. Markkinoilta sai mm. suklaakuorrutteisia pretzeleitä sekä Tallinnastakin tuttuja paahdettuja manteleita. Nam. Lisäks olutteltta antoi pientä esimakua seuraavasta viikonlopusta, eli Oktoberfesteistä. Itse en huvipuistolaitteisiin jaksanut mennä, mutta kaverit kokeilivat paria hurjempaa vempelettä.

Lauantain ja sunnuntain vietinkin sitten Salzburgin ja Oberösterreichin(viereinen osavaltio) yhteisellä AFS-returneeleirillä. Oli kieltämättä haasteellista olla mukana kun suurin osa porukkaa puhui saksaa tosi nopeesti, mutta oli tosi mukavaa. Jengi oli suht hämmentynyt siitä, että osaan saksaa, kuin myös siitä, miten paljon oon Suomessa ehtiny tekeen AFS-juttuja. Lisäks leirin harjoituksista pari oli sellaisia, joita me voitais tosi hyvin käyttää Suomessakin returneeleirillä. Pitää muistaa ottaa asia esiin. Muut vapaaehtoiset ja myös leiriläiset oli hauskoja ja leiripaikkana toiminut nuorisomajakin ihan jees.

Ensimmäisen viikon tunnelmia

Itävallassa oleskelua on nyt takanpäin reilu viikko. Siihen viikkoon on mahtunut hyvinkin paljon kaikkea. Itse lennot menivät kätevästi ja mun rinkkani oli jopa ekana hihnalla Salzburgissa.

Ei oo ikinä ollu noin nätti auringonnousu lähtiessä Helsingistä. Olin Helsinki-Vantaalla kolmelta. Kentällä oli pakko ostaa Alepasta ruisleipää. Kliseistä "suomalainen lähtee maailmalle"-meininkiä siis. Lisäks olin bussin ainoo matkustaja Hämeenlinnasta kentälle asti. Todella harvinaista herkkua. Oli aika,hauska kun kuski kuulutti "saavutaan kohta kentälle, ootko kumpaan terminaaliin menossa?" Mielenkiintoista oli sekin, ainakin näin satunnaisen lentokonebongarin yms silmin, että lähtökiitotienä Helsingissä toimi 15, eli se poikittainen kiitotie. Sille on tullut laskeuduttua tosi usein, mutta koskaan en oo siltä lähtenyt. Harvinaista herkkua sekin siis.


Tiina(toinen täällä oleva suomalaisvaihtari) tuli mun hostellille lauantaina ja heti mm. haettiin varastosta ne viime keväänä täällä olleiden suomalaisten NELJÄ IKEA-kassillista tavaraa. Mutta nytpähän on sitten parit kahvikupit ja lautaset, paistinpannu, viltti ja tyyny odottamassa että saan 1.10 sen kämpän.

Maanantaina oli ekat orientaatiojutut yliopistolla. Mokasin rekisteröinnissä, koska en tajunnut että ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksamiseen tarvittavan viitenumeron saa kun käy hlökohtaisesti siellä toimistolla. Onneks se maksu näkyi kuitenkin siellä ja pystyin ilmottautuun kursseille. Täällä on siis sama systeemi kuin Suomessa. Valtakunnallisen korkeakouluopiskelijajärjestön jäsenmaksu(18€/lukukausi) on pakollinen maksettava, muuten ei voi olla läsnäolevana yliopistolla ja ilmoittautua kursseille.

Orientaatioviikkoon on kuulunut mm. tutustumista yliopiston eri tiloihin, sillä rakennuksia on todella monta. Nonntalissa sijaitsee Unipark, jossa on mm. germanistiikka, romanistiikka ja jotain kielikeskuksen kursseja. Osa humanistis-yhteiskuntatieteellisen kursseista sijaitsee hieman lähempänä keskustaa, Salzach-joen rannalla. Luonnontieteellisen tdk:n kampus taas on Nonntalista hieman etelään ja oikeustieteen ripoteltuna eri puolille vanhaa kaupunkia, kuten myös yliopiston hallinto ja kv-toimisto. Toisaalta hieman hankalaa, mutta tuleepahan vähän liikuntaa kun muutama kurssi on eri rakennuksissa. Se, mikä Itävallassa on tähän mennessä ärsyttänyt, on se, että kurssien ilmoittautuminen on alkanut jo syyskuun alkupuolella ja vaihtarithan eivät ole voineet ilmoittautua ennen kuin ovat rekisteröityneet täällä paikan päällä. Tämä taas meinaa, että muutama mielenkiintoinen historian kurssi jää käymättä kun ne ovat jo täynnä(25 paikkaa ja varasijoillakin on 15 tyyppiä...). Lisäks pieniä muita byrokratiajuttuja, kuten se, etten voi avata opiskelijapankkitiliä(en tajunnu kysyä oisko normitilin saanu auki) ilman Meldezetteliä. Se taas on se asukkaaksirekisteröitymistodistus, johon tarttee vuokranantajan allerkijoituksen jne ja sitähän ei oikein saa ennen kuin on se asunto ja oikeesti asuukin siellä.

Suomessa ei varmaan rakennusviranomaiset ikinä hyväksyis...

Muiden vaihtareiden kanssa ollaan käyty mm. O'Malleys -irkkupubissa laulamassa karaokea sekä vaan kiertämättä ympäriinsä vanhaa kaupunkia. Vähän harmittaa kun ei ole vielä kämppää ja hostellissa asuminen alkaa hieman jo tympiä. Lisäks suurin osa muista vaihtareista asuu kaupungin eteläosan neljässä asuntolassa ja siellä tuntuu olevan ihan oma meininkinsä koko ajan, joten siitä jää hieman ulkopuolelle kun ei asu siellä. Mun tuleva kotini on ihanalla paikalla, toki jännittää millainen kämppis mulla tulee olemaan. Tiedän ainakin yhden japanilaistytön ja yhden islantilaisen, jotka tulee asuun samassa talossa myöskin.

Orientaatioviikosta on toisaalta jäänyt vähän ristiriitainen fiilis. On tullut paljon hyödyllistä tietoa esim. miten kielikeskuksen kursseille ilmottaudutaan(ei pysty netissä), liikuntakursseista, eri yliopiston rakennuksista ja kirjastosta. Toisaalta mua kummastutti suuresti kun osa jutuista oli pelkästään saksaksi ja varmaan puolet vaihtareista ei kovin paljon saksaa vielä osaa. Ja esim. kirjastokierroksella mua tympi suuresti kun käytiin juurta jaksaen läpi miten voi nettisivuilta hakea tietyn nimistä kirjaa ja miten lisätään hakukriteereihin vaikka "ranskankielinen" ja "vuoden 2006 jälkeen julkaistu". Toisaalta kuulin kyllä, et joillain Etelä-Euroopan maista tulevilla vaihtareilla on ylipäätään netin käyttö tosi vähäistä ja nettipankki yms. myös aika vieraita, mut jotenki olis toivonu ehkä pientä eriyttämistä sitten tyyliin "aloittelijat" ja "osaajat". Mä kun tuppaan turhautumaan todella helposti, jos käydään liikaa läpi itsestäänselvyyksiä. Vaikka noi systeemit on erilaiset niin ne on kuitenkin hyvin pitkälti samantyyppisiä ku Tampereen yliopiston järjestelmät, joten niiden käyttö ei mitään avaruustiedettä ole.

Alpit <3

 Meitä suomalaisvaihtareita täällä on neljä, minä, Tiina, Siiri ja Jenni ja sen lisäks Facebook-ryhmässä pyöri ainakin joku vielä, mut ei olla häntä tavattu eikä oo tarkempaa tietoa ko. ihmisestä. Sen lisäks porukassa on pyöriny mukana myös Laura, joka opiskelee täällä ihan koko tutkintoa. Mukavaa, että on muitakin suomalaisia, mutta kuten arvata saattaa, ei sitä haluais Itävallassa pelkästään suomalaisten kanssa hengailla. Oon pyörinyt jonkun verran samassa porukassa Tiinan, Cindyn(Italia), Samanthan(Hong Kong), Meganin ja Hannahin (UK) kanssa. Vaihtariporukoissa on pääasiassa ihan kivaa, varsinkin kun ollaan isommassa porukassa, mutta toisaalta taas isolla jengillä tulee aina se "mennään tonne" "eiku tonne" "eiku sittenkin" ja mulla menee siihen helposti hermot kun ei osata päättää mihin mennään. Lisäks musta olis toisaalta kiva hengailla sellaisten vaihtareiden kanssa, jotka osaa jo kohtuuhyvin saksaa. Haluan ite parantaa saksantaitoani täällä ja se ei oikein onnistu jos käyttää liikaa englantia. No, toivottavasti se tästä kunhan opiskelut varsinaisesti käynnistyy ja pääsen saksankielisille kursseille.

Leopoldskronin linna

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän viime viikonloppuna vietetystä Rupertikirtag-tapahtumasta ja AFS:n returneeleiristä.