Ensimmäisiä tunnelmia

Ensimmäinen viikko on jo takanapäin. Vaihtareille järjestetty orientaatio kesti keskiviikosta perjantaihin eli lauantaihin asti majoituimme väliaikaisissa asuntoloissa keskellä kampusta. Sunnuntaina ohjelmassa oli muutto varsinaisiin asuntoloihin eri puolille isoa kampusta. Onneksi yliopisto oli järjestänyt matkatavaroille kuljetuksen, eli rinkan kanssa ei tarvinnut lähteä seikkailemaan. Se oli siksikin järkevää, että kampuksen sisälle kulkevat bussit ajavat muutaman kerran tunnissa ja ovat ruuhka-aikaan täpötäysiä. Monta sataa vaihto-opiskelijaa isojen laukkujensa kanssa olisi aiheuttanut kaaoksen busseissa.

Palataan kuitenkin maanantaihin eli viimeiseen päivääni koti-Suomessa ennen lähtöä. Kaikki meni mukavasti aamupäivästä ja pakkailin viimeisiä tavaroita reppuuni. Joskus yhden jälkeen tarkistin puhelimeni Finnair-sovelluksesta, montako päivää paluuseen on sillä sovellus näyttää olemassa olevien varausten tiedot. Hämmennyin, kun klo 23.50 lähtevän Hongkongin lennon sijaan siellä olikin klo 18.20 lähtevälle Pekingin lennolle tarkastuskortti. Ajattelin ensin, että syynä on lennon ylibuukkaus. Lähtöselvitystä tehdessäni kun oli tullut ilmoitus, että Hongkongin lento on ylibuukattu ja yhtiö etsii vapaaehtoisia, jotka voisivat tarvittaessa vaihtaa lentoa. En suostunut, mutta ajattelin, että kenties siirto Pekingin lennolle johtuisi siitä.

No olisin päässyt kokemaan jos ette olis rikkonu perhana sitä konetta.

Pari minuuttia myöhemmin sain Finnairilta tekstiviestin, jossa ilmoitettiin Hongkongin lennon olevan peruttu. Syyksi ilmoitettiin tekninen vika, mutta tiesin että tosiasiallinen syy oli sunnuntaiaamuinen vahinko Helsinki-Vantaalla. http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-2000001249563.html Yksi Finnairin uusista A350-koneista törmäsi alhaisella nopeudella matkustajasiltaan ja sai vaurioita vasempaan siipeensä ja moottoriinsa. Koska lentokonebongaus ja Flightradarin tutkiminen kuuluvat ajanviettotapoihini ja koska sunnuntai-illan Hongkongin lento lähti vasta maanantaiaamuna samaisen konerikon vuoksi, osasin tavallaan odottaakin mahdollisia muutoksia. Ennemmin tosin olisin odottanut lähdön siirtymistä tiistaiaamuun.

Soitin välittömästi Finnairin antamaan palvelunumeroon ja kerroin, että Pekingin kautta lentäminen ei onnistu. Vanhempieni luota on neljän tunnin ajomatka lentokentälle ja baggage dropin sulkeutumiseen ja koneeseennousun alkamiseen oli aikaa melko tasan neljä tuntia ja koneen lähtöön viisi. Virkailija lupasi palata asiaan, mutta soittelin puolen tunnin päästä takaisin. Lopulta paras vaihtoehto, jolla olisin ennen keskiviikkoaamuna klo 9.30 alkavaa tervetulotilaisuutta perillä Hongkongissa, kulki Singaporen kautta. Finnairin lento Singaporeen lähtisi klo 23.55 eli viisi minuuttia alkuperäisen peruutetun Hongkongin lennon jälkeen ja olisin HK:ssa paikallista aikaa tiistai-iltana kello 23.40. Pitkä ja mutkikas matka, mutta perille olisi päästävä. Stam1na-fanina tuli väistämättä mieleen: Kaksi reittiä, yksi suunta. Heh heh...

Olin lentokentällä hyvissä ajoin, sillä junavaihtoehdot olivat joko 18.50 saapuva tai 21.55 saapuva juna. Rinkka painoi lähtöselvityksessä 24.9 kg kun raja olisi ollut 23 kg. Ystävällinen virkailija ei kuitenkaan perinyt lisämaksuja sumpliessaan minulle tarkastuskortteja, joita automaatti ei halunnut tulostaa. Kiitos hänelle. Voin myös kertoa, että reppuni ylitti muutamalla kilolla käsimatkatavaralle sallitun 8 kg rajan. Olin hieman yllättynyt, että olin niinkin rennossa fiiliksellä lentokentällä. Minua ei jännittänyt, olin rauhallinen.

Lento Singaporeen meni yllättävän mukavasti. Ruuassa ei ollut valittamista. Nukuin suurimman osan aikaa ja kuuntelin musiikkia. Täytyy myös mainita, että katsoin vuoden 2015 version Heidi-elokuvasta. Siis se pikkutyttö Sveitsin Alpeilla nyrpeän isoisän kanssa -elokuva. Isoisää näytteli Perikato-elokuvan Hitleriä esittänyt Bruno Ganz ja muutkin näyttelijät puhuivat melko leveää sveitsinsaksaa, mikä hymyilytti kovasti, kuten myöskin ihanat lumihuippuiset alppimaisemat. Singaporessa söin melko edukkaan päivällisen jatkolentoa odotellessani.

Singaporen Changia on kehuttu maailman parhaaksi kentäksi ja paljon siellä olikin kaikkea. Minulta kenttä saa kuitenkin miinusta kahdesta asiasta. Toinen on se, että turvatarkastus on vasta juuri ennen lähtöporttia, eli jos vaihdat kentällä konetta, joudut myös menemään turvatarkastuksen läpi vaikka olisit tarkastuksessa käynyt jo Helsingissä. Eniten se ärsytti siksi, että jouduin tyhjentämään vesipulloni ja täyttämään sen uudelleen sekä taiteilemaan läppärini pois repusta ja takaisin reppuun. Lisäksi jostakin syystä lähtöportilleni A18, jonne oli yhteinen turvatarkastus ja turvatarkastuksen jälkeinen varsinainen porttialue porttien A16-A19 kanssa, ei päässyt kuin 45 minuuttia ennen koneen lähtöä, sillä he halusivat hoitaa Jakartan koneen matkustajat ensin pois alta. En ymmärrä systeemiä.

Lento Singaporesta Hongkongiin sujui melko leppoisasti ja Singapore Airlines tarjosi myös maittavan aterian. Plussaa siitä, että kahvin kanssa sai jälkiruuaksi Magnum-jäätelön. Hongkongissa pääsin passintarkastuksesta melko nopeasti läpi, sillä sain mennä resident-jonoon visitor-jonon sijaan. Muille tulevaisuudessa Hongkongiin vaihtoon tuleville kerrottakoon, ettei koneessa tarvitse täyttää sitä maahantulolappua vaan passintarkastuksesta saa opiskelijaviisumiin nidottavan kuitin maahan saapumisesta. Samainen kuitti mahdollistaa poistumisen Hongkongista ja paluun takaisin niin kauan kuin opiskelijaviisumi on voimassa.

Koska lento laskeutui klo 23.40, MTR-junat eivät kulje kovin pitkään puolen yön jälkeen enkä olisi keskellä yötä halunnut seikkailla tavaroideni kanssa, otin suosiolla taksin yliopistolle. Hintaa tuli noin 260 $ eli noin 30 €. Kommelluksilta ei vältytty saapuessakaan sillä kuski ajoi hieman väärälle puolelle rakennusta. Onneksi löysin oikean oven ja sain vietyä tavarat huoneeseen. Nukkuminen ja suihku eivät ehkä koskaan ole tuntuneet niin hyvältä kuin tiistai-keskiviikko välisenä yönä.

Pirteä matkustaja saapui Singaporeen.

Ensimmäisen viikon tunnelmia

Itävallassa oleskelua on nyt takanpäin reilu viikko. Siihen viikkoon on mahtunut hyvinkin paljon kaikkea. Itse lennot menivät kätevästi ja mun rinkkani oli jopa ekana hihnalla Salzburgissa.

Ei oo ikinä ollu noin nätti auringonnousu lähtiessä Helsingistä. Olin Helsinki-Vantaalla kolmelta. Kentällä oli pakko ostaa Alepasta ruisleipää. Kliseistä "suomalainen lähtee maailmalle"-meininkiä siis. Lisäks olin bussin ainoo matkustaja Hämeenlinnasta kentälle asti. Todella harvinaista herkkua. Oli aika,hauska kun kuski kuulutti "saavutaan kohta kentälle, ootko kumpaan terminaaliin menossa?" Mielenkiintoista oli sekin, ainakin näin satunnaisen lentokonebongarin yms silmin, että lähtökiitotienä Helsingissä toimi 15, eli se poikittainen kiitotie. Sille on tullut laskeuduttua tosi usein, mutta koskaan en oo siltä lähtenyt. Harvinaista herkkua sekin siis.


Tiina(toinen täällä oleva suomalaisvaihtari) tuli mun hostellille lauantaina ja heti mm. haettiin varastosta ne viime keväänä täällä olleiden suomalaisten NELJÄ IKEA-kassillista tavaraa. Mutta nytpähän on sitten parit kahvikupit ja lautaset, paistinpannu, viltti ja tyyny odottamassa että saan 1.10 sen kämpän.

Maanantaina oli ekat orientaatiojutut yliopistolla. Mokasin rekisteröinnissä, koska en tajunnut että ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksamiseen tarvittavan viitenumeron saa kun käy hlökohtaisesti siellä toimistolla. Onneks se maksu näkyi kuitenkin siellä ja pystyin ilmottautuun kursseille. Täällä on siis sama systeemi kuin Suomessa. Valtakunnallisen korkeakouluopiskelijajärjestön jäsenmaksu(18€/lukukausi) on pakollinen maksettava, muuten ei voi olla läsnäolevana yliopistolla ja ilmoittautua kursseille.

Orientaatioviikkoon on kuulunut mm. tutustumista yliopiston eri tiloihin, sillä rakennuksia on todella monta. Nonntalissa sijaitsee Unipark, jossa on mm. germanistiikka, romanistiikka ja jotain kielikeskuksen kursseja. Osa humanistis-yhteiskuntatieteellisen kursseista sijaitsee hieman lähempänä keskustaa, Salzach-joen rannalla. Luonnontieteellisen tdk:n kampus taas on Nonntalista hieman etelään ja oikeustieteen ripoteltuna eri puolille vanhaa kaupunkia, kuten myös yliopiston hallinto ja kv-toimisto. Toisaalta hieman hankalaa, mutta tuleepahan vähän liikuntaa kun muutama kurssi on eri rakennuksissa. Se, mikä Itävallassa on tähän mennessä ärsyttänyt, on se, että kurssien ilmoittautuminen on alkanut jo syyskuun alkupuolella ja vaihtarithan eivät ole voineet ilmoittautua ennen kuin ovat rekisteröityneet täällä paikan päällä. Tämä taas meinaa, että muutama mielenkiintoinen historian kurssi jää käymättä kun ne ovat jo täynnä(25 paikkaa ja varasijoillakin on 15 tyyppiä...). Lisäks pieniä muita byrokratiajuttuja, kuten se, etten voi avata opiskelijapankkitiliä(en tajunnu kysyä oisko normitilin saanu auki) ilman Meldezetteliä. Se taas on se asukkaaksirekisteröitymistodistus, johon tarttee vuokranantajan allerkijoituksen jne ja sitähän ei oikein saa ennen kuin on se asunto ja oikeesti asuukin siellä.

Suomessa ei varmaan rakennusviranomaiset ikinä hyväksyis...

Muiden vaihtareiden kanssa ollaan käyty mm. O'Malleys -irkkupubissa laulamassa karaokea sekä vaan kiertämättä ympäriinsä vanhaa kaupunkia. Vähän harmittaa kun ei ole vielä kämppää ja hostellissa asuminen alkaa hieman jo tympiä. Lisäks suurin osa muista vaihtareista asuu kaupungin eteläosan neljässä asuntolassa ja siellä tuntuu olevan ihan oma meininkinsä koko ajan, joten siitä jää hieman ulkopuolelle kun ei asu siellä. Mun tuleva kotini on ihanalla paikalla, toki jännittää millainen kämppis mulla tulee olemaan. Tiedän ainakin yhden japanilaistytön ja yhden islantilaisen, jotka tulee asuun samassa talossa myöskin.

Orientaatioviikosta on toisaalta jäänyt vähän ristiriitainen fiilis. On tullut paljon hyödyllistä tietoa esim. miten kielikeskuksen kursseille ilmottaudutaan(ei pysty netissä), liikuntakursseista, eri yliopiston rakennuksista ja kirjastosta. Toisaalta mua kummastutti suuresti kun osa jutuista oli pelkästään saksaksi ja varmaan puolet vaihtareista ei kovin paljon saksaa vielä osaa. Ja esim. kirjastokierroksella mua tympi suuresti kun käytiin juurta jaksaen läpi miten voi nettisivuilta hakea tietyn nimistä kirjaa ja miten lisätään hakukriteereihin vaikka "ranskankielinen" ja "vuoden 2006 jälkeen julkaistu". Toisaalta kuulin kyllä, et joillain Etelä-Euroopan maista tulevilla vaihtareilla on ylipäätään netin käyttö tosi vähäistä ja nettipankki yms. myös aika vieraita, mut jotenki olis toivonu ehkä pientä eriyttämistä sitten tyyliin "aloittelijat" ja "osaajat". Mä kun tuppaan turhautumaan todella helposti, jos käydään liikaa läpi itsestäänselvyyksiä. Vaikka noi systeemit on erilaiset niin ne on kuitenkin hyvin pitkälti samantyyppisiä ku Tampereen yliopiston järjestelmät, joten niiden käyttö ei mitään avaruustiedettä ole.

Alpit <3

 Meitä suomalaisvaihtareita täällä on neljä, minä, Tiina, Siiri ja Jenni ja sen lisäks Facebook-ryhmässä pyöri ainakin joku vielä, mut ei olla häntä tavattu eikä oo tarkempaa tietoa ko. ihmisestä. Sen lisäks porukassa on pyöriny mukana myös Laura, joka opiskelee täällä ihan koko tutkintoa. Mukavaa, että on muitakin suomalaisia, mutta kuten arvata saattaa, ei sitä haluais Itävallassa pelkästään suomalaisten kanssa hengailla. Oon pyörinyt jonkun verran samassa porukassa Tiinan, Cindyn(Italia), Samanthan(Hong Kong), Meganin ja Hannahin (UK) kanssa. Vaihtariporukoissa on pääasiassa ihan kivaa, varsinkin kun ollaan isommassa porukassa, mutta toisaalta taas isolla jengillä tulee aina se "mennään tonne" "eiku tonne" "eiku sittenkin" ja mulla menee siihen helposti hermot kun ei osata päättää mihin mennään. Lisäks musta olis toisaalta kiva hengailla sellaisten vaihtareiden kanssa, jotka osaa jo kohtuuhyvin saksaa. Haluan ite parantaa saksantaitoani täällä ja se ei oikein onnistu jos käyttää liikaa englantia. No, toivottavasti se tästä kunhan opiskelut varsinaisesti käynnistyy ja pääsen saksankielisille kursseille.

Leopoldskronin linna

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän viime viikonloppuna vietetystä Rupertikirtag-tapahtumasta ja AFS:n returneeleiristä.

Ja tästä lähtee!

Kello on 22:25 perjantai-iltana. Lentokone, jonka kyydissä huomenaamuna matkaan Helsingistä Frankfurtiin, on jo matkalla Helsinkiin päin. Mun bussini lentokentälle lähtee parin tunnin päästä. Sain kuin sainkin pakattua tavarani rinkkaani ja pakkasin lumilautakassinikin valmiiksi, jotta vanhemmat voi sen sitten napata mukaansa kun tulevat lokakuussa käymään. Kieltämättä huvitti kun Prisman lämpömittari väitti lämmöksi melkein +20c päivällä ja m'ä raahasin lumilautaa häkkivarastosta kämppään sisälle. :D Onneks ei tartte olla sen kanssa kentällä huomenna. Perhosia on ollut vatsassa lähes koko päivän ja aamuinen työvuoro meni pitkälti ajatellessa "4 tuntia... 3 tuntia... 2,5 tuntia" ja hymyillen. Onneks oli hyvä meininki ja hauskoja asiakkaitakin.


Mulla on samanlainen tunne kuin monesti aiemminkin reissuun lähtiessä. Toki on eri asia lähteä useammaksi kuukaudeksi pois kuin parin viikon reissulle. Se tunne kun tajuaa, että ihan oikeasti se lähdön hetki on nyt käsillä. Siihen on laskenut päiviä ja viikkoja ja ajatellut, että sitten kun on AFS:n leiri, niin siitä on enää kaksi viikkoa, sitten kun on vika yövuoro, siitä on kaks päivää jne. Nyt se on ihan oikeasti kahden tunnin päässä se lähtö. Huikeeta! Lisäks on hyvä fiilis sillä huomenna perillä tapaan toisen suomalaistytön, joka on Salzburgissa vaihdossa tänä vuonna ja mennään hakemaan kevään suomalaisvaihtareiden meille "testamenttaamia" tavaroita. Kuulemma neljä Ikea-kassillista tavaraa odottaa. Aika hauskaa. Ja orientaatioviikko alkaa maanantaina. Hyvä tästä tulee.

Seuraava postaus tuleekin sitten Itävallasta! Bis bald!

Lennot varattu!

Kuten otsikko kertoo, varasin vihdoinkin lennot Salzburgiin. Kävin myös kysymässä OP-Pohjolasta tuosta matkavakuutusasiasta. Yli 3kk matkoilla jatkopätkät menee kuukausittain, eli pitää ottaa vähintään se 1kk lisää ja se on 32e/kk, mutta mieluummin mä maksan sen ku otan riskin, et telon itteni yli 3kk reissussaolon jälkeen ja joudun maksaan hoitokuluja itte. Ja lennän siis rakkalla ystävälläni Lufthansalla, Frankfurtin kautta Salzburgiin. Ja lähtöpäivä on lauantai 14. syyskuuta, eli alle 2kk enää aikaa. Huimaa! Ja koska Lufthansalla pelkän menolennon ostaminen olis ollu pirun kallista, varasin samalla paluulennon, eli tuun jouluksi kotiin pe 20.12! Mut meen siis viel tammikuuksi takas alppimaahan kun siellä se lukukausi loppuu vasta tammikuun lopussa. Yksi syy Lufthansan suosimiseen on se, että niillä saa ilmatteeks ottaa yhden suksi/lautakassin mukaan Euroopan lennoilla. Mut sit iskä ja äiti kertoikin, et ne meinaa tulla lokakuussa lomaileen Itävaltaan ni ehkä ne voikin tuoda mun laudan tullessaan ku mähän asun syyskuussa hostellissa ennen ku saan sen kämpän eli vois olla hankalaa lautakassin ja rinkan kanssa siellä.

Matka-ahdistusta

En oo vielä varannut lentoja, koska liian moni asia on epävarma. Pitäis jaksaa käydä Pohjolassa tarkistamassa vakuutusasioita. Nimittäin jos oon yli 3kk yhtäjaksoisesti Itävallassa, tarvisin lisäosan mun jatkuvaan matkavakuutukseeni ja siihen taas tarvis täyttää terveysselvitys, jossa kysytään mm. masennuksesta ja pahimmassa tapauksessa tarvis taas hakea psykiatrilta 30e maksava lausunto. Ei todellakaan kiinnostais. Yks vaihtoehto olis tulla taktisesti just ennen sen 3kk täyttymistä jouluks kotiin. Toisaalta ongelma on siinä, et jossain puhutaan yli 3kk matkast ja jossain se raja taas on 90 vrk, joka on pari päivää vähemmän. Ja sekin pitäis tarkistaa, onko se raja 14vrk vai 30vrk Suomessa oloa välissä että joulun jälkeen paluu Itävaltaan tammikuuksi lasketaan uudeksi reissuksi, siitäkin on Pohjolan sivuilla kahta eri tietoa. Ei muuten, mutta kun mua ei tosiaan huvita jauhaa tuosta masennuksesta ja hankkia kaikenmaailman todistuksia, varsinkaan jos ja kun se 3kk ylitys olis joulukuussa maksimissaan viikon. Ahdistaa tollanen sairauksista selittäminen, varsinkin kun en tajua miks se masennus vaikuttais matkavakuutuksen hintaan, henkivakuutuksen suhteen ehkä vielä jotenkin tajuan asian. Pitää toivoa, että se mun henkivakuutusta varten lähetetty terveysselvitys olis riittävä. Ainiin sekin stressaa, että näillä näkymin mulla on se kämppä tosiaan 1.10 alkaen eli sen kanssa taas tuo mahdollisimman aikaisin Itävaltaan ei toimi, ei houkuttais asua hostellissa paria viikkoa.

Ja haluaisin lähteä Itävaltaan heti syyskuun puolivälissä ja tulla sit just ennen joulua takas. Sekin stressaa, että jos haluan joskus valmistua, mikä sekin taitaa ikävästi siirtyä kevääseen 2015 koska typerän LTL:n kandiseminaarit on vuoden mittaisia, mun pitäis saada äkkiä käytyä käännöstieteen perusteet -kurssi, mut jos käyn sen kirjatentillä vasta helmikuussa, en välttämättä voi keväällä käydä kääntämiseen liittyvää yhtä toista kurssia, jonka kans tahtoisin pois alta äkkiä. Miks vaihtoon lähteminen on näin vaikeeta ja miks mun piti ryssiä se eka opiskeluvuosi yliopistossa ja miks mun piti tuhlata yks vuosi Voitsilla, vaikkei siitä mitään kummosta hyötynyt?!

Uutta pukkaa

Heips!

Aikani Livejournalissa epäaktiivisesti hengailleena päätin tehdä erillisen vaihtariblogin tänne. Bloggaamista olen harrastanut jo kymmenen vuotta, mutta viime aikoina se on aika pahasti jäänyt, liekö sitten elämäkin ollut niin tylsää, ettei siitä kirjoittamista ole ollut. Toisaalta erillisen vaihtoblogin luominen houkutti siksikin, että vanhassa blogissa on jotain henkilökohtaista tilitystä takavuosilta, mikä ei ehkä kaikkien satunnaislukijoiden silmille kuulu. Ja toisaalta vanha Livejournal-blogini alkaa vuodesta 2004, jolloin olin yläasteella. En kuitenkaan halua poistaa vanhoja viestejä, sieltä löytää ajoittain paljonkin loistavaa materiaalia. Olen mm. todennut kasiluokalla, etten ikinä opi tykkäämään yhteiskuntaopista. (Oli lempiaineeni lukiossa, kirjoituksista tuli E.) Lukion ekalla puolestaan leikin iskän teekkarilakilla vappuna ja totesin: "Mustahan ei ikinä tule teekkaria"(Ikiteekkari tuli kun materiaalitekniikkaa TTY:llä luin vuoden, mutta tuskinpa valmistun sieltä koskaan.)

Siispä hieman taustaa tuntemattomille. Olen Taru, täytin hiljattain 24v ja lähden syyskuussa puoleksi vuodeksi, eli siis lukukaudeksi yliopistovaihtoon Salzburgin yliopistoon Itävaltaan. Kyseessä ei ole Erasmus-vaihto, vaan Tampereen ja Salzburgin yliopistojen kahdenvälinen vaihtosopimus. Erasmus-vaihto odottanee ohjelmassa sitten lähivuosina, suosikkimaita olisivat Belgia, Unkari, Tsekki ja Hollanti.

Lukuvuoden 2006-2007 vietin AFS-vaihto-oppilaana Brasiliassa, Varginha-nimisessä kaupungissa Minas Geraisin osavaltiossa. Hinku ulkomaille kasvoi sen jälkeen, joten yliopistovaihto on ollut itsestäänselvyys. Lähtö kuitenkin viivästyi vaihdettuani ensin TTY:n materiaalitekniikan opinnot saksan kielen ja käännöstieteen opintoihin Tampereen yliopistossa ja vietettyäni eräänlaisen välivuoden Voionmaan opiston radiotoimittajalinjalla. Koska saksan kääntäminen on pääaineeni, kandintutkintoon kuuluu pakollisena osana vähintään 2kk oleskelu saksankielisessä maassa. Vaihto ei missään tapauksessa ole mikään pakkopulla.

Vaihtokohteeksi Salzburg valikoitui siksi, että en halunnut Erasmus-vaihtoon saksankieliseen maahan vaan halusin säästää sen edellämainittuja muita maita varten. (Erasmus-vaihtoon saa lähteä vain kerran, lisäksi voi lähteä kerran Erasmus-harjoitteluun) Tampereen yliopistolla on saksankielisissä maissa vain kaksi kahdenvälistä vaihtokohdetta, Salzburg ja Leipzig. Olen aina pitänyt Itävallasta ja Alpeista, joten valinta kallistui Salzburgiin. Maassa olen käynyt neljästi. Viikonlopun Wienissä, kesällä Seefeldissä, talvella Ischglissä laskettelemassa ja kerran muutaman tunnin Wienissä kun vaihdoin siellä konetta ja aikaa jäi pikaiselle kaupunkipyrähdykselle. Ainakaan vielä en vaihtopäätöstäni ole katunut ja olen kuullut Salzburgista pelkkää hyvää siellä olleilta. Valituksitulemista ei paljon tarvinnut jännittää, sillä vaihtopaikkoja on vuosittain 1-5 ja hakijoita on kuulemma yleensä ollut 3-6. Tänä vuonna meitä oli kolme. Lentoja en ole vielä varannut, mutta alustavasti lähden 17.9. Opetus Salzburgissa alkaa vasta 1.10, mutta 16.9-20.9 on vaihtareille pidettävä orientaatioviikko, johon osallistuminen on melkolailla suotavaa. Lukukausi päättyy vasta 31.1, joten pientä sumplimista saa tehdä, että pääsee Suomessa tammikuussa taas kurssirytmiin mukaan opetuksen jatkuessa jo 7.1, mutta se ei ole tämän hetken murhe se.

Tällä hetkellä ainoa pieni huolenaihe on tuleva asuinpaikkani. En tajunnut hakea asuntoa OeADilta(sikäläinen asuntojärjestö vaihtareille) jo keväällä ennen vaihtovahvistuksen tuloa, joten nyt kesäkuussa ei huoneita toivomissani asuntoloissa ollut enää vapaana. Lisäksi toivoin yhden hengen huonetta soluasunnosta, mutta minulle tarjottiin kahden hengen huonetta Priesterhausgasselta. Otin sen kuitenkin vastaan. Kyseessä on siis soluhuone, mutta tosiaankin huone on kahdelle hengelle. Asunnon jakaminen ei olisi ongelma, mutta huoneen jakaminen onkin toinen asia, varsinkin kun ei ole mitään tietoa millainen se toinen tyyppi on. Olen kuitenkin jonotuslistalla yhden hengen huoneisiin, mutta sellaisen saaminen on epävarmaa. Olen myös katsellut yksityisiltä markkinoilta huoneita, mutta riskinä on se, että OeADille on jo maksettu 750€ takuusumma jonka he saattavat pitää kokonaan, jos nyt perun ottamani asuntolapaikan eivätkä he löydäkään siihen ketään toista tilalle. Mutta katsellaan ja mietitään erilaisia vaihtoehtoja. Toisaalta tuo Priesterhausgassen asuntola näyttää mukavalta ja sijaitsee keskustan ja yliopiston välissä ja se on myös melko halpa 260€/kk.

Kuten aiemmin mainittua, kaukokaipuu on vahva. Matkustaminen on musiikin(soitan poikkihuilua ja alttosaksofonia) ohella rakkain harrastukseni. Käytyjä maita on tähän mennessä kertynyt 44 ja ulkomaanmatkoja tulee tehtyä noin 4-7 vuodessa. Osin tästä käy kiittäminen rakkaita vanhempiani, joiden kanssa on tullut reissattua niin Madeiralla, Lontoossa, Wienissä, Budapestissä, Prahassa, Riiassa kuin Barcelonassakin. Tykkään myös matkustaa yksin, en ole pitänyt sitä koskaan ongelmana. Itävallan sijainti Euroopan sydämessä innostaa minua jo nyt. Sieltä on helppo kulkea naapurimaihin ja myös maan sisällä, joten tuskin maltan odottaa tulevia reissuja lähiympäristöön. Laskettelu ja lumilautailu ovat myös rakkaita harrastuksia, joten pääsy Alpeille on myös jotain, mitä en malttaisi odottaa. Salzburgerlandissa on lukuisia laskettelukeskuksia, osa hyvinkin lähellä itse kaupunkia.