Erinomaista lahjakkuutta

Olen suorastaan loistava, mitä tulee blogin unohtamiseen. Viimeksi tein päivityksen lokakuun lopussa Hongkongista. Nyt on maaliskuun loppu. Tässä välissä olen ehtinyt muuttaa Hongkongista pois, reissata ympäri Aasiaa, käydä risteilemässä Karibialla, pyörähtää pikaisesti Koti-Suomessa ja muuttaa kevääksi Prahaan. Ei huonompi saavutus näin lyhyessä ajassa. Edetään kuitenkin kronologisesti loppusyksystä eteenpäin, unohtamatta syksyisiä seikkaluja Manner-Kiinaan puolella. Jonkinlainen ikävä Hongkongiin on myös nostanut viime aikoina päätään.

Cheung Chaun saaren satama lokakuussa.

Marraskuu oli varsin opiskeluntäyteinen, sillä useammalla kurssilla oli erilaisia ryhmätöitä ja esitelmiä, joiden tekemiseen kului vaihtelevasti aikaa. En ole kovin kärsivällinen ihminen, joten muutamaan otteeseen meinasi mennä hermot paikallisten hermoiluun ja siihen, että yksittäisten PowerPoint-sivujen yksittäisiä tekstejä hiottiin niin perusteellisesti. Toki ymmärrän, että paikallisille hyvät arvosanat ovat tärkeitä ja opiskelumenestys vaikuttaa moneen asiaan. Positiivisena uutisena kuulin marraskuussa, että Tampereen yliopisto ilmeisesti laskee Hongkongin opintopisteet niin, että 3 paikallista unitia vastaakin kuutta suomalaista opintopistettä/ECTS:ää kandikurssien osalta ja ilmeisesti maisteritason kursseissa jopa 7,5! Tai ainakin näin kv.toimisto suosittelee. Lopullisestihan asiasta päättää opiskelijan oma tiedekunta (joiksi tieteenalayksiköt eli schoolit taas muuttuivat 1.1.2017). Eli Suomeen palattuani pääsen neuvottelemaan asiasta kurssien hyväksiluvun yhteydessä. Toisin sanoen siis suoritin syksyllä mitä luultavimmin 31,5 opintopistettä enkä 25 kuten aiemmin luulin. Olisin toisin sanoen aivan hyvin voinut tiputtaa yhden kurssin pois ja elää rennompaa elämää. Toisaalta teemojen puolesta kaikki kurssini olivat kuitenkin mielenkiintoisia. Lisäksi vapaa-aikaa kuitenkin oli melko paljon, joten sinänsä kurssimäärä oli ok.

 

Lokakuussa kävimme turismikurssin opintomatkalla Cheung Chaun saarella. Laivamatka Centralilta kesti vajaan tunnin. Saari on vanha kalastajasaari ja melko erilainen muuhun Hongkongiin verrattuna. Saarelta löytyi myös ihanaa hiekkarantaa, eli Hongkong ei todellakaan ole vain pilvenpiirtäjiä. Retken tarkoituksena oli tutustua nykyisiin ja mahdollisiin turistikohteisiin saarella. Retki oli erittäin mielenkiintoinen ja oli mukava päästä kurssin ihmisten kanssa luokkahuoneen ulkopuolelle.

Marraskuussa oli luvassa kaksi opintoretkeä lisää. Kestävä kaupunkiliikenne -kurssin porukalla vuokrasimme pyörät läheltä Tai Wain MTR-asemaa ja pyöräilimme rannan pyörätietä pitkin noin 15 kilometriä Tai Po'n alueelle. Tietyissä paikoissa Hongkongissa on todella hyvät pyöräilyreitit, mutta esimerkiksi ydinkeskustassa pyöräileminen on miltei mahdotonta ja CUHKin kampus taas on niin mäkinen, ettei pyöräily onnistu. Rantaa pitkin voi kuitenkin pyöräillä ja useilla MTR-asemilla oli pyöräparkkeja, joihin pyörän voi jättää ja sitten mennä junalla esim. keskustaan töihin. Retken ajatus oli sekä tutustua pyöräreittiin, että myös analysoida sen mahdollisia ongelmakohtia, kuten vaarallisia risteyksiä. Tuntui mukavalta päästä pitkästä aikaa pyöräilemään.

Samaisen viikonlopun toinen matka oli turismikurssin retki Yim Tin Tsain saarelle. Kyseessä on pieni saari, jonne ei juurikaan kulje julkisia veneitä. Saarella on eräänlainen kotiseutumuseo ja lisäksi katolinen kirkko, joka on jonkinlainen pyhiinvaelluskohde. Saari oli sympaattinen ja turismi siellä on vielä aivan alkutekijöissään. Oli hienoa päästä tutustumaan tällaiseen piilotettuun helmeen. Reissulla tutustuin myös samalla kurssilla olleeseen hongkongilaistyttöön, joka oli viime vuonna vaihdossa Tampereella. Lisäksi juttelin hänen kaverinsa kanssa, joka puolestaan oli ollut Skotlannissa vaihdossa ja osasi jostain syystä puhua norjaa. Juttelimme pitkään sekalaisella skandinaviskalla ja oli mielenkiintoista puhua mm. Suomen politiikasta.

Ajatuksia kodista, ikävästä ja koti-ikävästä

Viime päivinä mieliala on ollut kaipuuseen taipuvainen, oikeastaan jo pari viikkoa. Hongkongissa on mukavaa, mutta silti pieni kaipaus iskee välillä. Vietin kolme vuotta sitten syyslukukauden Salzburgissa ja olen huomannut ikävöiväni vuoristomaisemia melko paljon. Tykkään kesästä ja siitä, ettei tarvitse pukea viittä vaatekerrosta, mutta samanaikaisesti katselen haikaillen kavereideni Facebook-kuvia syksyisestä Suomesta, villapaidoista ja lämpimistä lapasista. Myös lumi on asia, jota huomaan kaipaavani. Kävin viime viikonloppuna Pekingissä (siitä ja syyskuista Shanghain reissusta joskus lisää) ja huomasin nauttivani +9c viileästä ilmasta suunnattomasti.

Eniten Suomesta kaipaan pieniä asioita. Sitä, että on oma asunto, eli kenenkään muun aikataulut eivät vaikuta om heräämis- ja nukkumaanmenoaikoihini. Oma pieni keittiö, jossa saa laittaa ruokaa ja myös uuni, kun tekee mieli joskus leipoa tai paistaa kaupan valmis valkosipulivoipatonki. Ylipäätään ruoka on asia, jota kaipaan. Yliopiston kantiinien taso on hyvin vaihteleva, varsinkin kasvisruokaa on välillä hankala löytää. Onneksi on vegaaninen kantiini Vegether. Vaikka syön myös lihaa, eivät kaikki liharuuat täällä miellytä. Halvin ruoka-annos on riisiä yhdellä tai kahdella lisukkeella ja usein lisukkeet eivät mitään kovin laadukasta lihapataa ole.

Hongkongissa ei juurikaan alueen koon ja tiheän asutuksen vuoksi ole omaa ruokatuotantoa, joten suurin osa ruuista on tuontituotteita. Esimerkiksi yksi 125 gramman mozzarellajuustokimpale voi hyvin maksaa kaupassa lähes 7 euroa ja 250 gramman margariinipakettia ei saa alle 3 eurolla. Omassa keittiössä on sekin etu, että tavarat voi jättää sinne eikä niitä tarvitse säilyttää omassa huoneessa. Ostin jokin aika sitten viimein kattilan (11 euroa, Ikea) ja onkin ollut mukava kokata pastaa linssi-tomaattikastikkeessa. Onpahan jotakin vaihtelua ainaisille nuudeleille.

Myös oma vessa ja suihku on ikävöityjen asioiden listalla. On melko rasittavaa kuljettaa vessapaperia aina mukana vessaan. Sama juttu suihkusaippuan ja shampoon kanssa. Suihkusta ei voi kävellä pelkkä pyyhe päällä keittiöön keittämään kahvia ja sitten sohvalle löhöilemään. Tottumiskysymyksiä toki. Osaapahan ainakin arvostaa omaa kotia ja rauhaa sitten Suomessa.

Vaikka tämä ei olekaan ensimmäinen kerta, kun jaan huoneen, en ole siltikään tottunut asiaan. Kämppikseni opiskelee yömyöhään, mikä ei iltaihmisenä minua haittaa. Toisaalta joskus vaan haluaisi loikoilla sängyllä päiväunilla tai kun on vapaapäivä, katsoa läppäriltä videoita yms. ilman, että samassa huoneessa on joku. Viime viikolla kämppis oli jostain syystä vanhempiensa luona ja kävi sieltä käsin luennoilla, eli näimme pikaisesti maanantaina kun tulin Pekingistä ja sitten pikaisesti perjantaina kun hän haki jotain tavaroita ja seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Ah, mikä ihana rauha olikaan. Kieltämättä yksin olemista vaan välillä kaipaa todella paljon.

Sateisella säällä jengi jättää sateenvarjonsa asuntolan käytävälle kuivumaan ja joskus on vaikea pujotella sateenvarjoviidakosta läpi.

Opiskelukuvioita

Varsinaiset opinnot ovat vihdoin päässeet vauhtiin. Chinese University of Hong Kongissa suurin osa kursseista on 3 unitin arvoisia ja kestää koko lukukauden. Jotkut kurssit kestävät vain puoli lukukautta ja ovat 1,5 unitia. Ainakin joidenkin hollantilaisyliopistojen mukaan 3 unit = 5 ects, joten uskoisin Tampereen yliopiston noudattavan samaa linjaa.

Heinäkuussa me vaihtarit saimme listan kursseista, joille on mahdollista ilmottautua verkossa ennakkoon muutaman päivän mittaisin ennakkoilmoittautumisjakson aikana. Lisäksi saimme pitkän listan kursseista, joille emme saa osallistua. Mukana oli ikäväkseni hyvin paljon journalistiikan ja politiikan kursseja. Tieto kursseille hyväksymisestä tuli elokuussa. Minut hyväksyttiin kaikille muille kursseille, paitsi Hongkongin ja Manner-Kiinan suhteita käsittelevälle politiikan kurssille, joka ilmeisesti olikin tarjolla vain kiinaksi, ei englanniksi. Yliopisto tosiaan on kolmikielinen, opetusta on englannin lisäksi kantoninkiinaksi ja mandariinikiinaksi.

Ennakkoilmoittautumisten lisäksi syyskuun alussa oli add/drop-viikko. Toisin sanoen ensimmäisten kahden opetusviikon aikana voi käytännössä käydä kaikilla mahdollisilla kursseilla haistelemassa meininkiä ja sitten toisella viikolla tehdä CUSIS-nettijärjestelmässä tarvittavat kurssilisäykset/poistot. Itse löysin mielenkiintoisen Tourism planning & management -kurssin, jolle ilmottauduin vasta tällä viikolla. Kävin myös yhdellä Urban sustainability -luennolla, mutta kurssi ei vaikuttanut tarpeeksi mielenkiintoiselta ja lisäksi oli melko työläs, joten en ilmoittautunut kurssille.

Opintotuki ja Tampereen yliopistolta saamani apuraha edellyttävät vähintään 20 ECTS edestä suorituksia syksyltä, kun taas joillakin muilla opiskelijoilla kotiyliopisto vaatii heitä suorittamaan 30 ECTS:n edestä opintoja. Lisäksi omat opintoni eivät suoraan vastaa Tampereen yliopiston kursseja, vaikka viestinnän kurssit saatankin saada luettua journalistiikan syventäviksi valinnaiskursseiksi. Toisaalta minulla ei myöskään ole joidenkin muiden opiskelijoiden stressiä kurssivastaavuksista eli että minun olisi pakko käydä juuri vastaavat kurssit kuin Suomessa muut maisteriopiskelijat tällä hetkellä käyvät. CUHK:iin tulee paljon oikeus- ja kauppatieteiden opiskelijoita, välillä tuntuukin siltä, että lähes kaikki vaihtarit opiskelevat jompaa kumpaa. Kilpailu ko. alojen kurssipaikoista on tiukkaa ja osalle kursseista ei voinut ilmoittautua verkossa vaan piti toimittaa paperinen lomake tiedekunnan opintotoimistoon. Lisäksi monet joutuivat kaivelemaan kotiyliopistonsa opinto-oppaista kurssiselosteita, koska joillekin kursseille on tiettyjä pohjavaatimuksia ja edeltäviä kursseja. Itse onneksi vältyin moisilta.

Lopulliset kurssivalintani ovat seuraavat:
Comparative Media Systems and Global Media, Social Media and Crisis Communication, Tourism Planning and Management, Japan and Global Political Economy sekä Sustainable Urban Transport.

Kurssien suoritustavat vaihtelevat. Kaikkiin kursseihin sisältyy ainakin joissakin määrin ryhmätöitä, mistä en henkilökohtaisesti kovin paljon innostu. Lisäksi ryhmätöistä jokainen ryhmäläinen saa saman arvosanan, mikä toki on järkevää. Itselleni kun arvosanoilla ei ole väliä, läpipääsy riittää enkä jaksaisi käyttää paljon aikaa ja energiaa, jotta saisin parhaat arvosanat. Parempia arvosanoja tavoitteleville paikallisille opiskelijoille samassa ryhmässä se on tietysti hieman hankala juttu. En haluaisi muiden kärsivän omasta rennosta opiskelutyylistäni.
Esimerkiksi Japani-kurssilla suurin osa arvosanasta määräytyy kotona tehtävän välitentin ja kotona tehtävän lopputentin perusteella ja pieni osa tunnilla tehtävien ryhmäharjoitusten pohjalta. Sitten taas viestinnän kursseilla on luvassa kaksikin isompaa ryhmäprojektia, joihin sisältyy sekä suullinen esitys, että kirjallinen työ. Liikenne- ja turismikursseilla myös pieni opintoretki lähiympäristöön kuuluu kurssin suorituksiin.