Krakova

Maanantaina lähdin sitten muutaman päivän varoitusajalla Krakovaan, sillä tarttin todellakin pienen tauon samasta Salzburgin hostellista. Junamatkat maksoi yhteensä noin 140€, sillä paluujunassa ei ollutkaan lepovaunuja vaan piti ostaa lippu ihan kunnon makuuvaunuun. Menomatka lepovaunussa meni näppärästi, vaikka meitä oli kuuden osastossa kuusi ja jouduin mm. nukkumaan rinkka jalkopäässäni.

Mielenkiintoinen sivuseikka oli sekin, että juna oli sama, jolla edellisenkin kerran Krakovaan saavuin elokuussa 2010. Juna nimittäin pysähtyi kahdesti Tsekissä vaunujakoon, jolloin osa vaunuista liitettiin Berliiniin menevään junaan ja osa Varsovaan. Lisäksi mukaan tuli Budapestistä joitakin vaunuja ja Budapestistä Krakovaan matkustin edelliskerralla. Hauska juttu. Hostellille mennessä kävelin ihanan kirpakassa syysilmassa vanhaa kaupunkia ympäröivän puistokaistaleen läpi ja nautin olostani. Yllättävän virkistävää saada pienikin tauko Salzburgista, sillä todellakin samassa hostellissa "asuminen" alkoi jo ärsyttämään-. Krakovan hostelli oli melko vaatimaton ja meluisa sekä jouduin odottamaan pari tuntia huonettani, mutta ei tuo haitannut kun hintaa oli 4,5€/yö.

Itse kaupungissa tyydyin lähinnä kiertelemään vanhaa kaupunkia sekä käymään Wavelin linnan pihalla. Mietin pitkään Auswitch-reissua, mutta totesin ettei aika ihan riitä. Ensi kerralla sitten. Krakovan vanha kaupunki on todella kaunis ja oli myös mukavaa olla kaupungissa, jossa hintataso on hieman halvempi kuin Salzburgissa. Hostellihuoneeni oli hyvin pieni 9 hengen dormi, jossa oli kolmikerrossängyt. Oma sänkyni oli se alin, mutta tilanpuute hieman hirvitti kyllä. Lisäksi pari ärsyttvää huonetoveriani jätti jatkuvasti huoneen oven auki ja kun seinät olivat muutenkin paperia, kaikki oleskeluhuoneen melu kantautui liiankin selvästi. Raivostuttavaa.

Pulujen aamukylpy

Missäköhän se mun paikkani sitten olisi?

 Paluumatka sujui hieman huonommin kuin menomatka, sillä jostain syystä meidän hytin lämmitys oli täysillä ja ylimmässä pedissä nukkuessa se tuntui. Jouduttiin avaamaan ikkunaa vähän väliä ja seisoskeleem vaunun käytävällä kun nukkuminen ei vaan onnistunut. Toisaalta juttelin mukavan puolalaisnaisen kanssa ja vaunuemännältä sai käydä hakemassa teetä ja kahvia, mikä toi mieleen Venäjän ja nosti hinkua lähteä junailemaan Siperian halki.