Zürichissä käymässä

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, tasan kahden viikon päästä olen (toivottavasti) paraikaa laskeutumassa Helsinki-Vantaalle. Ihmeen nopeasti on syksy mennyt. Toki mulla on kaksiviikkoisen Suomen joululoman jälkeen vielä hieman yli kuukausi aikaa Itävallassa, mutta kyllä tämä silti on lopun alkua.

Muutama viikko sitten kävin Zürichissä. Junaliput maksoivat noin reilun 100e, mutta mitäs pienistä. En ole Zürichissä aiemmin käynyt ja toki Keski-Euroopan suomat matkailumahdollisuudet täytyy hyödyntää. Matka aiheutti lisäjännitystä heti alkuunsa. Saksan puolella tehtiin useampana viikonloppuna ratatöitä, mikä vaikutti myös SAlzburgin junaliikenteeseen. Joitakin junavuoroja oli peruttu ja osa yöjunistä ei kiertänyt päärautatieasemalle vaan ajoi suoraan eteläiselle pikkuseisakkeelle. Lippuja ostaessani huomasin suoran junayhteyden kulkevan vain eteläisen aseman kautta ja verkkopalvelun ehdottavan yhteydeksi HBF:ltä(päärautatieasema) lähijunaa noin tuntia aiemmin. Koska tunnin odottelu seisakkeella ei innostanut, ostin lipun seuraavaan junaan. Ensin Balkanin yöjunalla Schwarzach St. Veitiin ja sieltä sitten toisella yöjunalla Zürichiin. Hbf:llä saapuessani taulu iloisesti ilmoitti, että sieltä olisikin ollut bussikuljetus eteläseisakkeelle sitä suoraa junaa varten. Arvatkaa ketuttiko? Olisi sen tiedon varmaan jostain ÖBB:n "liikennetiedotteet"-osiosta löytänyt, mutta olis kiva kun se olis ollut aikatauluhaussakin. Kyllähän Suomessakin parjatun VR:n lipunmyyntisivu kertoo aina, että junayhteys välillä Suonenjoki-Pieksämäki on korvattu bussilla. Balkanin juna oli lähdössä ensin 5min, sitten 15min ja lopulta noin 30min aikataulustaan jäljessä, ratatöistä johtuen. Kysyin jo asemalla konnarilta jatkoyhteydestä, sillä vaihtoaikaa oli noin 25min. Konnari sanoi jatkoyhteyden kyllä odottavan.

Sveitsi eli Helvetia. Noilla on muuten oma lentoyhtiökin: "Tervetuloa Helvetic airwaysin lennolle Helsinkiin" xD

Lähestyessämme Schwarzachia kysyin junassa lippuja tarkastaneelta konnarilta asiasta uudestaan, jolloin mies vain tylysti totesi että "hei me ollaan 30min myöhässä, ei se juna odota. Pitää mennä seuraavalla" Seuraava juna Schwarzachista Zürichiin olisi tarkoittanut paluuta takaisin Salzburgiin ja sitten Münchenin kautta eteenpäin. Vitutti niin ettei sanat riittäneet. Asemalla poistuin junasta kiroillen ja huomasin toisen junan olevan viereisellä raiteella. Tarkempi tarkastelu osoitti kyseessä olevan Graz-Zürich -yöjuna, eli juurikin se, jolla mun piti alunperin jatkaa matkaani. Se siis kaikesta huolimatta odotti myöhästynyttä toista junaa. Hyppäsin tyytyväisenä kyytiin ja makuuvaunuun, samalla tosin harkitsin mottaavani edellisen junan konnaria kunnolla, aiheuttihan hän ihan turhaan mulle vitutusta ja kiukkua. Yöjuna oli siitäkin hauska, että aamiannen kuului lepovaunupaikan hintaan. Konnari kysyi junaan noustessani "kahvia vai teetä" ja aamulla hyttiin tuotiin jokaiselle pieni tarjotin, jossa oli kupillinen valittua kuumaa juomaa, sämpylä ja leipäpala sekä hiukan voita ja marmeladia. Ei lainkaan paha, kun ei heti tarvinnut lähteä etsimään aamiaispaikkaa tunnetusti edullisesta Zürichistä.

Jätin tavarat lokeroon asemalle ja suuntasin eläintarhaan. Zürichissä julkinen liikenne toimii erittäin mainioisti jaa ratikka&rollikkalinjoja on lukuisia. Eläintarhassa yksi alue oli omistettu Pantanalille, tuolle Brasilian länsiosassa sijaitsevalla suoaluelle. Itse en oikeassa Pantanalissa ole päässyt käymään, joten tämä "köyhän" miehen versio sai kelvata. Tuli kieltämättä ikävä Brasiliaa.

 Eläintarha on tunnettu yhteistyöstään erilaisten eläinten ja luonnon suojeluun liittyvien järjestöjen kanssa. Tuonne Pantanalille oli rakennettu metsänvartijan mökki, jossa kerrottiin suojelutyöstä Pantanalilla. Norsutalossa oli kuvia ja kertomuksia villieläinten julmasta kohtelusta maailmalla. Eläimiä metsästetään niiden sarvien tai lihan takia tai pidetään vankeina pienissä häkeissä ja nyhdetään turisteilta rahaa "minä ja oranki"kuvilla.

Osa eläimistä oli siis lämpimissä taloissa, joissa kerrottiin mm. muoviteollisuuden ja ihmisten tuhlailun vaikutuksesta eläinten elinolosuhteisiin. Myös vanha herra oli kovin mietteliäs maailman nykytilanteen suhteen.

Nuoremmilla sentään oli intoa leikkiä. Zürichin eläintarha on onnistunut suojelutyöllään mm. kasvattamaan harvinaisten sammakoiden ja hyönteisten kantoja. Ehkä luonto sittenkin pelastuu. Eräs eläintarhan suosikeista on alle 10 asteen lämpötiloissa toteutettava pingiivikävely. Nuo söpöliinit siis päästetään hoitajan johdolla kävelemään eläintarhaan ja ihmiset saavat kulkea niiden perässä(ei ihan lähellä kuitenkaan). Varsin hellyyttäviä.

Harrastin Zürichissä myös erästä lempilajiani eli päätöntä julkisilla matkustelua. Ihailin maisemia ja huristelin ratikalla edestakas. Paikallinen Starbucks tuntui kodikkaalta kahvisäkkeineen ja jazz-musiikkeineen.

Hostellini sijaitsi hieman kauempana keskustasta, mutta sinne pääsi kuitenkin näppärästi julkisilla. Hauska sattuma oli sekin, että hostellissa oli erään toisen vaihto-oppilasjärjestön lähtöorientaatio samaan aikaan. Muutaman kerran havaitsin nuoret aulassa puhumassa mm. Thaimaasta, USAsta ja Lattarimaista. Tuli jotenkin nostalginen olo, omasta vuodesta kun alkaa olla jo pitkä aika. Ikävöin välillä paljonkin Brasiliaa. Viime toukokuinen reissu ei ainakaan helpottanut asiaa.