Vaeltamassa Hohe Tauernilla

Pahoittelut pienestä tauosta. Olen reissaillut ja lisäksi ollut vaan yksinkertaisesti hieman laiska.

Isänpäiväviikonloppuna oli paljon kaikenlaista. Perjantai-iltana vietimme Suomi-iltaa muiden täällä olevien suomalaisten kanssa.Kokkailtiin suomalaista ruokaa eli siis pottumuusia, lihapullia ja mustikkapiirakkaa. Ai että oli hyvää. Suuren suosion saavuttivat myös Köpiksen lentokentältä ostamani dumlet ja mariannet.

Lauantaiaamuna oli melko aikainen herätys ja klo 9 olin jo bussissa matkalla kohti Hohe Tauernin kansallispuistoa, joka sijaitsee aivan Salzburgin osavaltion länsirajalla, melkein Tirolissa. Tutuistuimme ensin kansallispuiston infokeskukseen ja näyttelyihin. Näyttelyssä esiteltiin alueen eläimistöä ja luontoa.

Vuorilta löytyy myös kristallia ja erilaisia mielenkiintoisia kivilajeja, joita oli myös esillä. Kävimme samalla katsomassa pienen lyhytelokuvan alueen luonnosta. Kyllä alppimaisemat on sitten kauniita!

Sain myös uuden kaverin. Muu muu. Sitten hurautimme bussilla Krimmliin, jossa sijaitsevat kuuluisat vesiputoukset. Sää ei suosinut sillä räntää satoi koko ajan, mutta ei se paljon haitannut kun oli hyvä vaatteet ja kengät. Toisin kuin joillakin "etelän sankareilla". Putoukset on jaettu kolmeen eri osaan(ala, keski ja yläputoukset) ja niiden lähelle pääsee reitin varrella useassa eri kohdassa sijaisevilla näköalapaikoilla. Oon nähnyt elämäni aikana sen verran monet vesiputoukset, ettei noi niin kovin ihmeelliset olleet, mutta komeat kuitenkin. Toki Iguaçu ja Niagara, miksei Gullfosskin, on vähän eri kokoluokkaa ettei niihin kannata edes vertailla, mutta ehkä vesiputouksiinkin voi tavallaan kyllästyä?

 Kyseinen viikonloppu oli siitäkin hieno, että tuolla etelämpänä vuorten keskellä tosiaan oli lunta ja sitä satoi lisää, lähinnä räntänä tosin. Lämpimistä maista tulevat vaihtarit olivat ihan innoissaan lumesta, mutta pakko myöntää että kyllä näin suomalaisenakin tuntui ihanalta nähdä taas lunta. Ja mä tykkään siitä kylmyydestä ja ilman raikkaudesta. Metsäihmisenä oli myös mukava päästä tuonne luonnon keskelle käymään.

Tuolla vaeltaessamme meidän oli jaettu kahteen englanninkieliseen ryhmään, jotka olivat suurinpiirtein samankokoiset. Näyttelykierros sen sijaan oli jaettu saksan- ja englanninkieliseen ryhmään. Itse suosin saksaa, vaikka kaverit menivätkin toiseen ryhmään. Kuulun kuitenkin siihen harvempilukuiseen joukkoon, joka osaa saksaa melko sujuvasti ja lisäksi ryhmä oli muutenkin pienempi ja siihen piti melkein kalastella ihmisiä englanti-ryhmästä, jottei kokoero olisi ollut niin suuri. Toisaalta ehkä hieman ärsyttikin, mutta eihän sille mitään voi etteivät kaikki osaa vielä kovin paljon saksaa.

Illalla ajoimme majapaikkaamme Notburgahofiin, joka on eräänlainen nuorisohotelli. Ruoka oli maittavaa ja huoneet tilavia, joten retki oli hintansa(35€) väärti aivan ehdottomasti. Samaan hintaan ei mitenkään olisi päässyt omatoimisesti näkemään noin paljoa.

 Sunnuntaina matkustimme bussilla Dorfgasteiniin, jossa teimme pienen vaelluksen. Jälleen kerran meidät jaettiin kahteen ryhmään. Se, mikä itseäni vitutti ihan kunnolla, oli se, että saksankielinen vaellus oli lyhyempi kuin englanninkielinen. Saksa-ryhmä vaelsi, tai siis käveli kukkuloiden rinteitä pitkin vierailukohteeseemme Klammsteinin pieneen linnaan, kun taas englanninkielinen ryhmä teki pidemmän vaelluksen palaten lähtöpisteeseen ja sitten bussilla sinne linnaan. Kuten arvata saattaa, englantiryhmä oli paljon suurempi. Olisin itsekin halunnut tehdä pidemmän vaelluksen, mutta kielen takia valitsin mieluummin saksan. Ärsytti sekin, että meidän ryhmässämme oli pari ihmistä, jotka eivät osaa saksaa mutta valitsivat ryhmän koska vaellus oli lyhyempi ja pälättivät sitten omiaan kun opas selitti jotain taustatietoa. Mielestäni saksankielisen vaelluksen olisi pitänyt olla pidempi. En voi sille mitään, mutta mua jollakin tapaa ärsyttää se kun osa ihmisistä ei edes halua oppia saksaa ja nysvää vaan omanmaalaistensa kanssa.

Itse linna on hyvin pieni, siinä oli viisikerroksinen torni ja pieni ravintola, ei muuta, mutta hieno se oli ja tuli historiallinen tunnelma siellä sisällä ollessa. Matkalla näimme lauman lampaita kävelemässä tietä pitkin ja linnan pihalla oli söpö kissa joka tuli kehräämään ja kiehnäämään meidän luoksemme.