Ensimmäisen viikon tunnelmia

Itävallassa oleskelua on nyt takanpäin reilu viikko. Siihen viikkoon on mahtunut hyvinkin paljon kaikkea. Itse lennot menivät kätevästi ja mun rinkkani oli jopa ekana hihnalla Salzburgissa.

Ei oo ikinä ollu noin nätti auringonnousu lähtiessä Helsingistä. Olin Helsinki-Vantaalla kolmelta. Kentällä oli pakko ostaa Alepasta ruisleipää. Kliseistä "suomalainen lähtee maailmalle"-meininkiä siis. Lisäks olin bussin ainoo matkustaja Hämeenlinnasta kentälle asti. Todella harvinaista herkkua. Oli aika,hauska kun kuski kuulutti "saavutaan kohta kentälle, ootko kumpaan terminaaliin menossa?" Mielenkiintoista oli sekin, ainakin näin satunnaisen lentokonebongarin yms silmin, että lähtökiitotienä Helsingissä toimi 15, eli se poikittainen kiitotie. Sille on tullut laskeuduttua tosi usein, mutta koskaan en oo siltä lähtenyt. Harvinaista herkkua sekin siis.


Tiina(toinen täällä oleva suomalaisvaihtari) tuli mun hostellille lauantaina ja heti mm. haettiin varastosta ne viime keväänä täällä olleiden suomalaisten NELJÄ IKEA-kassillista tavaraa. Mutta nytpähän on sitten parit kahvikupit ja lautaset, paistinpannu, viltti ja tyyny odottamassa että saan 1.10 sen kämpän.

Maanantaina oli ekat orientaatiojutut yliopistolla. Mokasin rekisteröinnissä, koska en tajunnut että ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksamiseen tarvittavan viitenumeron saa kun käy hlökohtaisesti siellä toimistolla. Onneks se maksu näkyi kuitenkin siellä ja pystyin ilmottautuun kursseille. Täällä on siis sama systeemi kuin Suomessa. Valtakunnallisen korkeakouluopiskelijajärjestön jäsenmaksu(18€/lukukausi) on pakollinen maksettava, muuten ei voi olla läsnäolevana yliopistolla ja ilmoittautua kursseille.

Orientaatioviikkoon on kuulunut mm. tutustumista yliopiston eri tiloihin, sillä rakennuksia on todella monta. Nonntalissa sijaitsee Unipark, jossa on mm. germanistiikka, romanistiikka ja jotain kielikeskuksen kursseja. Osa humanistis-yhteiskuntatieteellisen kursseista sijaitsee hieman lähempänä keskustaa, Salzach-joen rannalla. Luonnontieteellisen tdk:n kampus taas on Nonntalista hieman etelään ja oikeustieteen ripoteltuna eri puolille vanhaa kaupunkia, kuten myös yliopiston hallinto ja kv-toimisto. Toisaalta hieman hankalaa, mutta tuleepahan vähän liikuntaa kun muutama kurssi on eri rakennuksissa. Se, mikä Itävallassa on tähän mennessä ärsyttänyt, on se, että kurssien ilmoittautuminen on alkanut jo syyskuun alkupuolella ja vaihtarithan eivät ole voineet ilmoittautua ennen kuin ovat rekisteröityneet täällä paikan päällä. Tämä taas meinaa, että muutama mielenkiintoinen historian kurssi jää käymättä kun ne ovat jo täynnä(25 paikkaa ja varasijoillakin on 15 tyyppiä...). Lisäks pieniä muita byrokratiajuttuja, kuten se, etten voi avata opiskelijapankkitiliä(en tajunnu kysyä oisko normitilin saanu auki) ilman Meldezetteliä. Se taas on se asukkaaksirekisteröitymistodistus, johon tarttee vuokranantajan allerkijoituksen jne ja sitähän ei oikein saa ennen kuin on se asunto ja oikeesti asuukin siellä.

Suomessa ei varmaan rakennusviranomaiset ikinä hyväksyis...

Muiden vaihtareiden kanssa ollaan käyty mm. O'Malleys -irkkupubissa laulamassa karaokea sekä vaan kiertämättä ympäriinsä vanhaa kaupunkia. Vähän harmittaa kun ei ole vielä kämppää ja hostellissa asuminen alkaa hieman jo tympiä. Lisäks suurin osa muista vaihtareista asuu kaupungin eteläosan neljässä asuntolassa ja siellä tuntuu olevan ihan oma meininkinsä koko ajan, joten siitä jää hieman ulkopuolelle kun ei asu siellä. Mun tuleva kotini on ihanalla paikalla, toki jännittää millainen kämppis mulla tulee olemaan. Tiedän ainakin yhden japanilaistytön ja yhden islantilaisen, jotka tulee asuun samassa talossa myöskin.

Orientaatioviikosta on toisaalta jäänyt vähän ristiriitainen fiilis. On tullut paljon hyödyllistä tietoa esim. miten kielikeskuksen kursseille ilmottaudutaan(ei pysty netissä), liikuntakursseista, eri yliopiston rakennuksista ja kirjastosta. Toisaalta mua kummastutti suuresti kun osa jutuista oli pelkästään saksaksi ja varmaan puolet vaihtareista ei kovin paljon saksaa vielä osaa. Ja esim. kirjastokierroksella mua tympi suuresti kun käytiin juurta jaksaen läpi miten voi nettisivuilta hakea tietyn nimistä kirjaa ja miten lisätään hakukriteereihin vaikka "ranskankielinen" ja "vuoden 2006 jälkeen julkaistu". Toisaalta kuulin kyllä, et joillain Etelä-Euroopan maista tulevilla vaihtareilla on ylipäätään netin käyttö tosi vähäistä ja nettipankki yms. myös aika vieraita, mut jotenki olis toivonu ehkä pientä eriyttämistä sitten tyyliin "aloittelijat" ja "osaajat". Mä kun tuppaan turhautumaan todella helposti, jos käydään liikaa läpi itsestäänselvyyksiä. Vaikka noi systeemit on erilaiset niin ne on kuitenkin hyvin pitkälti samantyyppisiä ku Tampereen yliopiston järjestelmät, joten niiden käyttö ei mitään avaruustiedettä ole.

Alpit <3

 Meitä suomalaisvaihtareita täällä on neljä, minä, Tiina, Siiri ja Jenni ja sen lisäks Facebook-ryhmässä pyöri ainakin joku vielä, mut ei olla häntä tavattu eikä oo tarkempaa tietoa ko. ihmisestä. Sen lisäks porukassa on pyöriny mukana myös Laura, joka opiskelee täällä ihan koko tutkintoa. Mukavaa, että on muitakin suomalaisia, mutta kuten arvata saattaa, ei sitä haluais Itävallassa pelkästään suomalaisten kanssa hengailla. Oon pyörinyt jonkun verran samassa porukassa Tiinan, Cindyn(Italia), Samanthan(Hong Kong), Meganin ja Hannahin (UK) kanssa. Vaihtariporukoissa on pääasiassa ihan kivaa, varsinkin kun ollaan isommassa porukassa, mutta toisaalta taas isolla jengillä tulee aina se "mennään tonne" "eiku tonne" "eiku sittenkin" ja mulla menee siihen helposti hermot kun ei osata päättää mihin mennään. Lisäks musta olis toisaalta kiva hengailla sellaisten vaihtareiden kanssa, jotka osaa jo kohtuuhyvin saksaa. Haluan ite parantaa saksantaitoani täällä ja se ei oikein onnistu jos käyttää liikaa englantia. No, toivottavasti se tästä kunhan opiskelut varsinaisesti käynnistyy ja pääsen saksankielisille kursseille.

Leopoldskronin linna

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän viime viikonloppuna vietetystä Rupertikirtag-tapahtumasta ja AFS:n returneeleiristä.

Ja tästä lähtee!

Kello on 22:25 perjantai-iltana. Lentokone, jonka kyydissä huomenaamuna matkaan Helsingistä Frankfurtiin, on jo matkalla Helsinkiin päin. Mun bussini lentokentälle lähtee parin tunnin päästä. Sain kuin sainkin pakattua tavarani rinkkaani ja pakkasin lumilautakassinikin valmiiksi, jotta vanhemmat voi sen sitten napata mukaansa kun tulevat lokakuussa käymään. Kieltämättä huvitti kun Prisman lämpömittari väitti lämmöksi melkein +20c päivällä ja m'ä raahasin lumilautaa häkkivarastosta kämppään sisälle. :D Onneks ei tartte olla sen kanssa kentällä huomenna. Perhosia on ollut vatsassa lähes koko päivän ja aamuinen työvuoro meni pitkälti ajatellessa "4 tuntia... 3 tuntia... 2,5 tuntia" ja hymyillen. Onneks oli hyvä meininki ja hauskoja asiakkaitakin.


Mulla on samanlainen tunne kuin monesti aiemminkin reissuun lähtiessä. Toki on eri asia lähteä useammaksi kuukaudeksi pois kuin parin viikon reissulle. Se tunne kun tajuaa, että ihan oikeasti se lähdön hetki on nyt käsillä. Siihen on laskenut päiviä ja viikkoja ja ajatellut, että sitten kun on AFS:n leiri, niin siitä on enää kaksi viikkoa, sitten kun on vika yövuoro, siitä on kaks päivää jne. Nyt se on ihan oikeasti kahden tunnin päässä se lähtö. Huikeeta! Lisäks on hyvä fiilis sillä huomenna perillä tapaan toisen suomalaistytön, joka on Salzburgissa vaihdossa tänä vuonna ja mennään hakemaan kevään suomalaisvaihtareiden meille "testamenttaamia" tavaroita. Kuulemma neljä Ikea-kassillista tavaraa odottaa. Aika hauskaa. Ja orientaatioviikko alkaa maanantaina. Hyvä tästä tulee.

Seuraava postaus tuleekin sitten Itävallasta! Bis bald!

Vähiin käy ennen ku loppuu

Tällä viikolla. Se on tällä viikolla se lähtöpäivä. Ajatukset sotkeutuvat päässä kuin sukka housut pesu koneessa ilman Coralia. (sic) Tämä oli lainaus Suomen Kuvalehden Jukka Ukkolan mainiosta Valio aineita 20145-kolumnista vuodelta 2000.

Viikonloppuna järjesteltiin ja siivottiin äitin kanssa kämppää oikein kunnolla. Nyt on sitten parempi mieli lähteä maailmalle. Vielä kun saisi pakattuakin, niin olis aika hyvä. Oon suurinpiirtein saanut mietittyä mitä kaikkea otan mukaan.

Lisäks lähden marraskuussa Tanskaan UddannelsesBazar-vapaaehtoiskoulutukseen. Sinne on tulossa jonkun verran muitakin vapaaehtoisia, joihin tutustuin Summer Summitissa. Odotan sitä innolla, varsinkin kun samaan aikaan Suomessa pidettävät Syyspäivät jäävät nyt väliin.

Toisaalta fiilikset vaihtelee aika lailla. Tuntuu hassulta, että lähteminen on niin lähellä. Toisaalta haluaisin nauttoa Suomen syksystä niin paljon kuin mahdollista, mutta toisaalta on kuitenkin sellainen tunne, että enhänm ä kauaa oo poissa kun jo jouluksi oon takas.

9 päivää

Tänään on torstai. Eli lähtöön on aikaa yhdeksän päivää. Aika hurjaa. Kävin viime viikolla ostamassa Biltemasta muutaman tyhjiöpussin, joista siis saa rullaamalla ilmat pois ja vaateet pakattua vähemmän tilaa vieden. Pakkaamista olen ajatellut, mutta ajatuksista tekoihin siirtyminen ei ole vielä onnistunut. Syytän siitä töissä käymistä. Olen viimeisen parin viikon aikana tehnyt aika paljon lisätunteja töissä, jotta on sitten käyttörahaa Itävallassa. Vielä olis viisi työvuoroa ennen lähtöä.

Jonain päivänä mä vielä matkustan A380:lla.

Vanhempani tulevat viikonloppuna käymään ja katsotaan vielä jotain tavaroita läpi. He tulevat syyslomalla käymään Itävallassa, tuoden mm. mun lumilautani mukanaan. Se meinaa myös sitä, että mun pitäis löytää mun laskuvaatteeni jostain. Samoin ohjelmassa olis kämpän siistimistä.

Länsi-Afrikan rannikkoa, matkalla Brasiliaan.

Viime viikonloppuna olin Tampereen alueen AFS-vaihtareiden tuloleirillä ja kivaa oli. Muut vapaaehtoiset on huipputyyppejä ja uudet vaihtarit ja kesällä vaihtovuodeltaan palanneet suomalaiset kans. Oli hauska nähdä samoja tyyppejä, joille olin toukokuussa 2012 pitämässä lähtövalmennusta. :D Niin se aika menee. Toisaalta myös hauska kun voi kertoa itsekin lähtevänsä ihan lähipäivinä uudestaan vaihtoon. Sain myös Salzburgista mailia, vahvistuksen asuntolahuoneesta ja huoneen numeron. Vielä pitäis laittaa talon isännälle viestiä ja kysyä milloin voin noutaa avaimen. Kurssijuttujakin olen jonkin verran vielä pohdiskellut. Vaikka mitä mielenkiintoista löytyisi, mutta jotenkin tuntuu turhalta hamstrata kursseja ja toisaalta taas mulla on Suomessa tulossa sivuainekursseja jo sen verran, että 180op kandintutkinto lienee 230op tutkinto tms. :D

Lisäksi mulla on jo pieniä reissusuunnitelmiakin. Suunnittelin jossain vaiheessa käyväni syyskuun lopussa Hollannissa yhtä kaveria moikkaamassa, mutta se ei onnistukaan. Nyt olen kallistumassa pienen Geneve-reissun kannalle. Tilannehan on siis se, että 21.9 asti asustelen Salzburgissa hostellissa ja asuntolahuoneeni saan vasta 1.10 jolloin myös yliopiston kurssit alkavat. Siihen väliin mahtuisi pieni reissu niin saisi vähän vaihtelua. Lisäksi pääsenjatkamaan AFS-uraani myös Itävallassa osallistumalla returneeleirille 21-22.9 ja lisäksi saan toimia italialaisen oppilaan tukihenkilönä. Aika hienoa.

Sen lisäksi oon lähdössä marraskuun alussa käymään Tanskassa. Lentoja en tosin ole varannut vielä. Summer Summitissa paikalliset vapaaehtoiset hehkuttivat heidän UddannelsesBazar-vapaaehtoiskoulutustaan ja toivoivat paljon ulkomaalaisia osallistujia sinne. Moni Summer Summittiin osallistunut kaverini on myös lähdössä, joten odotan sitä innolla. Lisäksi se samalla korvaa sitä, että Suomen AFS:n Syyspäivät -koulutus jää Itävallassa oleskelun takia tänä vuonna väliin.

Kuukausi...

Päivälleen kuukausi ja istun tähän aikaan Lufthansan koneessa jossakin Helsingin ja Frankfurtin välillä matkalla kohti Salzburgia. Tuntuu uskomattomalta, että siihen on enää kuukausi aikaa. Oon kuitenkin odottanut jo niin kauan ja niin monta vuotta katsellut vierestä kun muut lähtevät yliopistovaihtoon. Ennen lähtöä on kuitenkin vielä paljon kaikenlaista. Ennen kaikkea töitä, mutta paljon muutakin. Muutama tentti, tänä viikonloppuna lähden käymään vanhempieni luona Savossa. Lisäksi on vielä AFS:n tuloleiri Suomeen saapuville vaihtareille ja odotan sitä hyvin innolla, sillä noilla leireillä on aina ollut tosi hauskaa ja muut vetäjät on kivoja tyyppejä.

Tajusin muutama päivä sitten, että Tampereelle muutostani on kulunut jo neljä vuotta. Aika menee todella nopeasti. Muistan edelleen kuinka jännittävää oli muuttaa kauemmas pois kotoa. Olinhan jo lukioaikanani asunut Kuopiossa, mutta sieltä on vanhempien luokse vain 50km, Tampereelta yli 200km eli joka viikonloppu eikä edes joka kolmas voi käydä kotona. Lisäksi yliopistoon meneminen oli jännää. Tänä vuonna ilmottauduin suosiolla poissaolevaksi TTY:lle, sillä tuskin keväälläkään saisin mitään kursseja suoritettua, ehkä jotain sitten seuraavana lukuvuonna. Olis kuitenkin kiva saada edes jotain kokonaisuuksia kasaan sieltäkin, vaikka päätoimisesti keskustayliopistolla opiskelenkin.

Olen jonkun aikaa kuulunut Facebookissa Salzburgin study abroad -ryhmään ja olen jutellut parin siellä keväällä olleen suomalaisen kanssa ja lisäks myös yhden täksi lukuvuodeksi sinne menevät suomalaistytön kanssa. Oikein mukava juttu!

Lisäksi sain mun HOPS-ohjaajaltani, joka on myös yks meidän kivoimmista proffista, viestin että saan luultavasti yhden tekstianalyysikurssin korvattua Salzburgin vastaavalla kurssilla. Hienoa! Ja huoleni yhdestä vanhenevasta suullisen kielitaidon kurssista oli kans osin turhaa. Ope vaan totes et "katsellaan ku tuut takas. Tuskin sun saksan puhetaito Salzburgissa ainakaan huonommaks menee" xD

Kuulumisia

Heinäkuun lopussa vietin huikean viikon Tanskassa. Ensin viisi päivää Pohjois-Jyllannissa pienessä Ranumin kylässä yhdessä noin 250 muun AFS-vapaaehtoisen kanssa Summer Summit -koulutuksessa. Kyseessä on joka kesä jossakin Euroopan maassa järjestettävä tapahtuma AFS-vapaaehtoisille. Osallistuin vuosina 2008-2010 mutta edelliset kaks vuotta jäivät erinäisistä syistä väliin. Olinkin siis über-onnellinen päästessäni tuonne mukaan. Hieno tunne nähdä monen vuoden tauon jälkeen tuttuja ympäri Eurooppaa ja päästä tutustumaan uusiinkin ihmisiin. Kerta kaikkiaan hieno tapahtuma ja en malta oottaa ens vuoden VSS:ää, joka pidetään Bosnia&Hertsegovinassa. VSS:n jälkeen vietimme vielä vapaaehtoisporukassa mahtavat pari päivää Kööpenhaminassa, kierreltiin kaupungilla ja käytiin baareissa ja vaan hengailtiin yhdessä ja nautittiin meiningistä. Ei vois paljon paremmin olla.

(kuva Niccolo' Bertoldi ja Joshua Fitoussi)

Suomeen paluun jälkeen onkin ollut vähän alakuloisemmat fiilikset. Viime viikko meni töissä ja yövuorojen ansiosta en saanut päiväsaikaan mitään tehtyä. Salzburgin yliopiston sivuille tuli lisää tietoa ens vuoden kurssitarjonnasta ja sieltä löytyy vaikka mitä hauskaa. Olis portugalin kurssi, journalismia, vähän oikeustieteitä ja sit pari saksan kurssia, mikäli saan Suomen päässä opettajilta hyväksiluvut niistä. Ei oo vielä tullut vastausta. Lähtöön on aikaa reilu kuukausi enkä mä jotenkaan osaa stressata asioista. Ainoastaan siitä, et äiti tulee täs lähiviikkoina käymään ja kämppää pitäis siivota. Vaikka se kalliiks tuleekin, niin pidän siis kämppäni Suomessa vaihdon ajan. Pääsyy on se, et lähden vasta syyskuun puolivälissä ja tuun kuitenkin jouluks takas niin alivuokralaista olis hankala löytää ja lisäks tuntuis vähän turhalta tehdä se muuttorumba kolmen kuukauden takia. Ja äitillä on hirveet suunnitelmat mitä kaikkee täällä pitäis tehdä ja mua ei innosta.

Lisäks mulla on huikeita reissusuunnitelmia syksylle. Koska Salzburg sijaitsee niin keskellä Eurooppaa, sieltä pääsee näppärästi vaikka minne. Sen lisäksi tuo Tanskan reissu innosti katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen. Toki mua harmittaa se, että oon tavallaan tuhlannut kaksi opiskeluvuotta kun eka yliopistovuosi meni pipariksi masennuksen takia ja yks vuosi meni kansanopistossa eli kandiksi saati sitten maisteriksi valmistuminen siintää jossain kaukana tulevaisuudessa. Siitä huolimatta haluan ehdottomasti lähteä vaihtoon uudestaankin. Koska Salzburg on kahdenvälinen vaihto, voin lähteä Erasmus-vaihtoon sitten myöhemmin. Vaihtoehdot ovat jo pitkään olleet Belgia, Tsekki ja Unkari, mut en osaa niistä valita parasta millään. Lisäks VSS:ssä vakuutuin siitä et islannin kieli on niin kaunis et se pitää oppia, joten päätin et yritän hakea myös Nordplus/Nordlys-vaihtoon Reykjavíkiin. Lisäks se kaupunki nyt vaan on ihanan symppis ja mun tuntemat islantilaiset mahtavaa porukkaa. Eli siis valmistuminen never ever gonna happen, mut haittaako se toisaalta kun kääntäjien työtilanne on niin huono eikä se ala mua edes kiinnosta?

Lennot varattu!

Kuten otsikko kertoo, varasin vihdoinkin lennot Salzburgiin. Kävin myös kysymässä OP-Pohjolasta tuosta matkavakuutusasiasta. Yli 3kk matkoilla jatkopätkät menee kuukausittain, eli pitää ottaa vähintään se 1kk lisää ja se on 32e/kk, mutta mieluummin mä maksan sen ku otan riskin, et telon itteni yli 3kk reissussaolon jälkeen ja joudun maksaan hoitokuluja itte. Ja lennän siis rakkalla ystävälläni Lufthansalla, Frankfurtin kautta Salzburgiin. Ja lähtöpäivä on lauantai 14. syyskuuta, eli alle 2kk enää aikaa. Huimaa! Ja koska Lufthansalla pelkän menolennon ostaminen olis ollu pirun kallista, varasin samalla paluulennon, eli tuun jouluksi kotiin pe 20.12! Mut meen siis viel tammikuuksi takas alppimaahan kun siellä se lukukausi loppuu vasta tammikuun lopussa. Yksi syy Lufthansan suosimiseen on se, että niillä saa ilmatteeks ottaa yhden suksi/lautakassin mukaan Euroopan lennoilla. Mut sit iskä ja äiti kertoikin, et ne meinaa tulla lokakuussa lomaileen Itävaltaan ni ehkä ne voikin tuoda mun laudan tullessaan ku mähän asun syyskuussa hostellissa ennen ku saan sen kämpän eli vois olla hankalaa lautakassin ja rinkan kanssa siellä.

Matka-ahdistusta

En oo vielä varannut lentoja, koska liian moni asia on epävarma. Pitäis jaksaa käydä Pohjolassa tarkistamassa vakuutusasioita. Nimittäin jos oon yli 3kk yhtäjaksoisesti Itävallassa, tarvisin lisäosan mun jatkuvaan matkavakuutukseeni ja siihen taas tarvis täyttää terveysselvitys, jossa kysytään mm. masennuksesta ja pahimmassa tapauksessa tarvis taas hakea psykiatrilta 30e maksava lausunto. Ei todellakaan kiinnostais. Yks vaihtoehto olis tulla taktisesti just ennen sen 3kk täyttymistä jouluks kotiin. Toisaalta ongelma on siinä, et jossain puhutaan yli 3kk matkast ja jossain se raja taas on 90 vrk, joka on pari päivää vähemmän. Ja sekin pitäis tarkistaa, onko se raja 14vrk vai 30vrk Suomessa oloa välissä että joulun jälkeen paluu Itävaltaan tammikuuksi lasketaan uudeksi reissuksi, siitäkin on Pohjolan sivuilla kahta eri tietoa. Ei muuten, mutta kun mua ei tosiaan huvita jauhaa tuosta masennuksesta ja hankkia kaikenmaailman todistuksia, varsinkaan jos ja kun se 3kk ylitys olis joulukuussa maksimissaan viikon. Ahdistaa tollanen sairauksista selittäminen, varsinkin kun en tajua miks se masennus vaikuttais matkavakuutuksen hintaan, henkivakuutuksen suhteen ehkä vielä jotenkin tajuan asian. Pitää toivoa, että se mun henkivakuutusta varten lähetetty terveysselvitys olis riittävä. Ainiin sekin stressaa, että näillä näkymin mulla on se kämppä tosiaan 1.10 alkaen eli sen kanssa taas tuo mahdollisimman aikaisin Itävaltaan ei toimi, ei houkuttais asua hostellissa paria viikkoa.

Ja haluaisin lähteä Itävaltaan heti syyskuun puolivälissä ja tulla sit just ennen joulua takas. Sekin stressaa, että jos haluan joskus valmistua, mikä sekin taitaa ikävästi siirtyä kevääseen 2015 koska typerän LTL:n kandiseminaarit on vuoden mittaisia, mun pitäis saada äkkiä käytyä käännöstieteen perusteet -kurssi, mut jos käyn sen kirjatentillä vasta helmikuussa, en välttämättä voi keväällä käydä kääntämiseen liittyvää yhtä toista kurssia, jonka kans tahtoisin pois alta äkkiä. Miks vaihtoon lähteminen on näin vaikeeta ja miks mun piti ryssiä se eka opiskeluvuosi yliopistossa ja miks mun piti tuhlata yks vuosi Voitsilla, vaikkei siitä mitään kummosta hyötynyt?!